17.12.2018

KHO 17.12.2018/5927, KHO 2018:171

ASIA
Tietosuojalautakunta oli päätöksellään kieltänyt Jehovan todistajia keräämästä tai käsittelemästä ovelta ovelle -saarnaamistyössä henkilötietoja vastoin henkilötietolaissa määriteltyjä henkilötietojen käsittelyn yleisiä edellytyksiä (8 §) ja arkaluonteisten tietojen käsittelyn ehtoja (12 §). Jehovan todistajat valitti asiasta hallinto-oikeuteen, joka kumosi tietosuojalautakunnan päätöksen osittain. Korkein hallinto-oikeus puolestaan kumosi tietosuojavaltuutetun valituksesta hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi tietosuojalautakunnan päätöksen voimaan. Korkein hallinto-oikeus pyysi asiasta myös Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun (Euroopan unionin tuomioistuin, ennakkoratkaisuasia C-25/17 Jehovan todistajat).

Keskeistä oli, jäikö ovelta ovelle -saarnaamistyön yhteydessä tapahtunut henkilötietojen käsittely henkilötietolain soveltamispiirin ulkopuolelle, ja ellei jäänyt, muodostuiko tässä yhteydessä tehtyihin muistiinpanoihin sisältyneistä henkilötiedoista henkilörekisteri, voitiinko yhdyskuntaa pitää rekisterinpitäjänä ja oliko henkilötietojen käsittelylle lainmukaiset edellytykset. Asiassa oli myös arvioitava yhdyskunnan esittämiä näkökohtia, jotka liittyivät yksityiselämän suojaan, uskonnonvapauteen, sananvapauteen ja syrjinnän kieltoon.

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan merkittävää osaa muistiinpanoihin sisällytetyistä merkinnöistä voitiin kiistatta pitää henkilötietolaissa tarkoitettuina henkilötietoina (3 § 1 kohta) ja niihin saattoi sisältyä myös arkaluonteisia henkilötietoja (11 §). Ottaen huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun korkein hallinto-oikeus katsoi, että yksittäisten Jehovan todistajien saarnaamistyön yhteydessä tekemä henkilötietojen kerääminen ja käsittely eivät olleet henkilökohtaisiin tai tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiin tarkoitettua henkilötietojen käsittelyä (henkilötietolain 2 §3 mom.). Korkein hallinto-oikeus katsoi myös, että saarnaamistyössä kerätyistä, henkilötietoja sisältävistä paperimuotoisista tai sähköisistä muistiinpanoista muodostui ainakin osassa tapauksista henkilörekisteri tai sen osa (henkilötietolain 3 § 3 kohta) ja että tähän henkilötietojen käsittelyyn sovellettiin henkilötietolakia.

Vaikka ovelta ovelle -saarnaamistyö oli osa yksittäisten Jehovan todistajien henkilökohtaista uskonnollista toimintaa, se oli yhdyskunnan tosiasiallisesti organisoimaa, koordinoimaa ja kannustamaa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että yhdyskuntaa oli pidettävä saarnaamistyössä muodostuneiden henkilörekistereiden rekisterinpitäjänä (henkilötietolain 3 § 4 kohta) yhdessä yksittäisten, muistiinpanoja tehneiden Jehovan todistajien kanssa. Kun otettiin huomioon tietojen keräämisen hajautettu luonne sekä yhdyskunnan tosiasiallinen asema jäsentensä toiminnan ohjaajana ja tietojen välittämisen mahdollistajana, tietosuojalautakunnan päätöksen kohdistaminen yksinomaan yhdyskuntaan oli ollut perusteltua.

Tietosuojalautakunta on henkilötietolain nojalla voinut kieltää yhdyskuntaa keräämästä tai muutoin käsittelemästä ovelta ovelle -saarnaamistyössä henkilötietoja, mikäli henkilötietolaissa tarkoitetut henkilötietojen käsittelyn edellytykset eivät täyty. Samoin lautakunta on voinut velvoittaa yhdyskunnan huolehtimaan siitä, että yhdyskunnan tarkoituksia varten ei kerätä henkilötietoja ilman, että nämä edellytykset täyttyvät. Päätöksellä yhdyskuntaa tai yksittäisiä Jehovan todistajia ei asetettu eri asemaan muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin tai niiden jäseniin verrattuna. Päätös ei ollut Suomen perustuslain, Euroopan ihmisoikeussopimuksen tai Euroopan unionin perusoikeuskirjan syrjinnän kieltoa ja yhdenvertaisuuden vaatimusta koskevien säännösten ja määräysten vastainen.