6.2.2014

COLLEGE VAN BURGEMEESTER EN WETHOUDERS VAN ROTTERDAM V. M.E.E. RIJKEBOER, C-553/07, EYT 7.5.2009

Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä - Direktiivi 95/46/EY - Yksityisyyden suoja - Tietojen poistaminen - Tiedonsaantioikeus ja oikeus tiedonsaantiin tietojen vastaajanottajista - Tiedonsaantioikeuden käyttämisen määräaika

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY 12 artiklan a alakohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot säätämään paitsi nykyisyyteen myös menneeseen aikaan kohdistuvasta, vastaanottajia tai vastaanottajaryhmiä sekä luovutettujen tietojen sisältöä koskevasta tiedonsaantioikeudesta. Jäsenvaltioiden tehtävänä on asettaa määräaika näiden tietojen säilyttämiselle ja säätää niitä koskevasta vastaavasta tiedonsaantioikeudesta, joilla saavutetaan oikea tasapaino yhtäältä intressin, joka rekisteröidyllä on yksityiselämänsä suojaamiseen muun muassa direktiivissä 95/46 säädettyjen puuttumis- ja oikeussuojakeinojen avulla, ja toisaalta sen taakan välillä, jota näiden tietojen säilyttäminen merkitsee rekisterinpitäjälle.

Säännöstöllä, jolla henkilötietojen vastaanottajia tai vastaanottajaryhmiä sekä luovutettujen tietojen sisältöä koskevien tietojen säilyttäminen rajoitetaan yhteen vuoteen ja jolla rajoitetaan vastaavasti näitä tietoja koskevaa tiedonsaantioikeutta, vaikka perustietoja säilytetään paljon pidempään, ei voida saavuttaa kyseessä olevan intressin ja velvollisuuden oikeaa tasapainoa, ellei osoiteta, että näiden tietojen pidempi säilyttäminen olisi liiallinen taakka rekisterinpitäjälle. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on suorittaa tarpeelliset tutkimukset.

HEINZ HUBER V. SAKSAN LIITTOTASAVALTA, C-524/06, EYT 16.12.2008

Henkilötietojen suojaaminen - Euroopan unionin kansalaisuus - Kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaate - Direktiivi 95/46/EY - "Tarpeellisuuden" käsite - Ulkomaisten unionin kansalaisten henkilötietojen yleinen käsittely - Ulkomaalaisista pidettävä keskusrekisteri

Ulkomaalaisista pidettävästä keskusrekisteristä 2.9.1994 annetulla lailla (Gesetz über das Ausländerzentralregister), sellaisena kuin se on muutettuna 21.6.2005 annetulla lailla, käyttöön otetun järjestelmän kaltainen unionin kansalaisten, jotka eivät ole kyseessä olevan jäsenvaltion kansalaisia, henkilötietojen käsittelyjärjestelmä, jonka tavoitteena on tukea oleskeluoikeutta koskevan lainsäädännön soveltamisesta vastaavia kansallisia viranomaisia, täyttää yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY 7 artiklan e alakohdassa esitetyn tarpeellisuusvaatimuksen, jota tulkitaan kansallisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän kiellon valossa, ainoastaan

• jos se sisältää yksinomaan tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta kyseiset viranomaiset voivat soveltaa tätä lainsäädäntöä, ja

• jos sen keskitetyn luonteen avulla tätä lainsäädäntöä voidaan soveltaa tehokkaammin sellaisten unionin kansalaisten oleskeluoikeuden osalta, jotka eivät ole tämän jäsenvaltion kansalaisia.

Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen asiana on tutkia nämä seikat sen käsiteltävänä olevassa asiassa.

Direktiivin 95/46 7 artiklan e alakohdassa tarkoitetulla tavalla tarpeellisina ei missään tapauksessa voida pitää nimeltä mainittujen henkilöiden henkilötietojen tallentamista ja käsittelyä ulkomaalaisista pidettävän keskusrekisterin kaltaisen rekisterin puitteissa tilastotieteellisiin tarkoituksiin.

EY 12 artiklan ensimmäistä kohtaa on tulkittava siten, että sen vastaista on se, että jäsenvaltio ottaa rikollisuuden torjumiseksi käyttöön henkilötietojen käsittelyjärjestelmän, joka koskee ainoastaan unionin kansalaisia, jotka eivät ole tämän jäsenvaltion kansalaisia.

TIETOSUOJAVALTUUTETTU V. SATAKUNNAN MARKKINAPÖRSSI OY, SATAMEDIA OY, C-73/07, EYT 16.12.2008

Direktiivi 95/46/EY - Soveltamisala - Verotusta koskevien henkilötietojen käsittely ja liikkuvuus - Yksilöiden suojelu – Sananvapaus

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että toimintaa, jossa luonnollisten henkilöiden ansio- ja pääomatulo- sekä varallisuustietoja

• kerätään veroviranomaisten julkisista asiakirjoista ja niitä käsitellään julkaisemista varten

• julkaistaan aakkosjärjestyksessä tuloluokittain laajoina kuntakohtaisina luetteloina painotuotteessa

• luovutetaan edelleen CD-ROM-levykkeellä käytettäväksi kaupallisessa tarkoituksessa

• käsitellään tekstiviestipalvelussa, jossa matkapuhelimen käyttäjät voivat ilmoittamalla henkilön nimen ja kotikunnan ja lähettämällä tekstiviestin määrättyyn numeroon saada paluuviestinä ilmoitetun henkilön ansio- ja pääomatulo- sekä varallisuustiedot,

on pidettävä kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna "henkilötietojen käsittelynä".

Direktiivin 95/46 9 artiklaa on tulkittava siten, että ensimmäisen kysymyksen a-d kohdassa mainittuja toimintoja on kansallisen lainsäädännön nojalla julkisista asiakirjoista peräisin olevien tietojen osalta pidettävä kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna "ainoastaan journalistisia tarkoituksia - - varten" harjoitettuna henkilötietojen käsittelynä, jos kyseisten toimintojen ainoana tarkoituksena on tietojen, mielipiteiden tai ajatusten ilmaiseminen yleisölle, minkä arvioiminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä.

Ensimmäisen kysymyksen c ja d kohdassa tarkoitettujen kaltaiset henkilötietojen käsittelytoiminnat sellaisten henkilötietoja sisältävien viranomaisten rekisterien osalta, joissa on vain tiedotusvälineissä julkaistua aineistoa sellaisenaan, kuuluvat direktiivin 95/46 soveltamisalaan.

EUROOPAN PARLAMENTTI V. EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, C-318/04, EYT 30.5.2006

Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä - Lentoliikenne - Päätös 2004/496/EY - Euroopan yhteisön ja Amerikan Yhdysvaltojen välinen sopimus - Yhdysvaltojen tulli- ja rajavartiolaitokselle toimitettavat lentomatkustajia koskevat matkustajarekisteritiedot - Direktiivi 95/46/EY - 25 artikla - Kolmannet valtiot - Päätös 2004/535/EY - Suojan riittävä taso

(Tuomion tiivistelmä)
Yhdysvaltojen tulli- ja rajavartiolaitokselle toimitettavien lentomatkustajia koskevaan matkustajarekisteriin sisältyvien henkilötietojen suojan riittävästä tasosta tehty päätös 2004/535 koskee henkilötietojen käsittelyä, joka koskee yleistä turvallisuutta ja rikosoikeuden alalla tapahtuvaa valtion toimintaa; tällainen käsittely, joka on suljettu yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun direktiivin 95/46 soveltamisalan ulkopuolelle kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan nojalla.

Tältä osin se seikka, että yksityiset toimijat keräävät henkilötiedot kaupalliseen tarkoitukseen ja järjestävät kyseisten tietojen siirron kolmanteen valtioon, ei vaikuta tällaiseen päätelmään, koska tämä siirto tapahtuu julkishallinnon asettamissa puitteissa, jotka liittyvät yleiseen turvallisuuteen, ja koska kyseinen siirto ei ole tarpeen mainittujen toimijoiden suorittamassa palvelujen tarjoamisessa.

(ks. 56–59 kohta)

Lentoyhtiöiden PNR-tietojen (Passenger Name Records) käsittelemistä ja siirtämistä Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeriön alaiselle tulli- ja rajavalvontalaitokselle koskevan Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välisen sopimuksen tekemisestä tehtyä päätöstä 2004/496 ei voitu tehdä pätevästi EY 95 artiklan, luettuna yhdessä yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun direktiivin 95/46 25 artiklan kanssa, perusteella.

Sopimus nimittäin koskee tietojen käsittelyä, joka on suljettu direktiivin 95/46 soveltamisalan ulkopuolelle kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan nojalla, koska tämä käsittely koskee yleistä turvallisuutta ja rikosoikeuden alalla tapahtuvaa valtion toimintaa.

(ks. 67–69 kohta)

BODIL LINDQVIST, C-101/01, EYT 6.11.2003

Direktiivi 95/46/EY – Soveltamisala – Henkilötietojen julkaiseminen Internetissä – Julkaisupaikka – Henkilötiedon käsite – Sananvapaus – Jäsenvaltion lainsäädännössä vahvistetun vahvemman
henkilötietosuojan yhteensopivuus direktiivin 95/46/EY kanssa

Sitä, että Internet-kotisivulla viitataan henkilöihin ja yksilöidään heidät joko nimeltä tai muulla tavoin, kuten ilmoittamalla heidän puhelinnumeronsa tai antamalla tietoja heidän työsuhteestaan ja harrastuksistaan, on pidettävä yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna kokonaan tai osittain automatisoituna henkilötietojen käsittelynä.

Tällainen henkilötietojen käsittely ei kuulu minkään direktiivin 95/46/EY 3 artiklan 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen alaan.

Mainintaa siitä, että henkilö on loukannut jalkansa ja on osa-aikaisella sairaslomalla, on pidettävä direktiivin 95/46/EY 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna terveyteen liittyvänä henkilötietona.

Direktiivin 95/46/EY 25 artiklassa tarkoitetusta "henkilötietojen siirrosta kolmansiin maihin" ei ole kyse silloin, kun tietyssä jäsenvaltiossa oleva henkilö laittaa henkilötietoja Internet-sivulle, joka on tallennettu sellaisen luonnollisen tai oikeushenkilön palvelimelle, joka säilyttää sitä Internet-sivustoa, jolta kyseistä sivua voidaan lukea ja joka toimii samassa tai jossakin toisessa jäsenvaltiossa, saattaen tiedot näin kaikkien sellaisten henkilöiden saataville, jotka kytkeytyvät Internetiin, kolmansissa maissa olevat henkilöt mukaan lukien.

Direktiivin 95/46/EY säännökset eivät sellaisenaan sisällä sananvapautta koskevan yleisen periaatteen tai muiden, erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta tehdyn, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen 10 artiklaa vastaavien Euroopan unionissa voimassa olevien oikeuksien ja vapauksien vastaisia rajoituksia. Direktiivin 95/46/EY täytäntöönpanevan kansallisen sääntelyn soveltamisesta vastaavien kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten tehtävänä on taata kyseessä olevien oikeuksien ja intressien, yhteisön oikeusjärjestyksessä suojatut perusoikeudet mukaan lukien, välinen asianmukainen tasapaino.

Toimenpiteiden, jotka jäsenvaltiot toteuttavat henkilötietojen tietosuojan toteuttamiseksi, on oltava direktiivin 95/46/EY säännösten ja direktiivin sen tavoitteen mukaisia, joka koskee henkilötietojen vapaan liikkuvuuden ja yksityiselämän suojan välisen tasapainon säilyttämistä. Mikään ei sitä vastoin estä sitä, että jäsenvaltio laajentaa sen kansallisen lainsäädännön alaa, jolla direktiivi 95/46/EY pannaan täytäntöön, aloihin, jotka eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan, ellei jokin muu yhteisön oikeussääntö tätä estä.

YHDISTETYT ASIAT C-465/00, C-138/01 JA C-139/01, RECHNUNGSHOF (C-465/00) V. ÖSTERREICHISCHER RUNDFUNK, YM. JA CHRISTA NEUKOMM (C-138/01), JOSEPH LAUERMANN (C-139/01) V. ÖSTERREICHISCHER RUNDFUNK, EYT 20.5.2003

Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä – Direktiivi 95/46/EY – Yksityisyyden suoja – Rechnungshofin valvonnassa olevien yhteisöjen palveluksessa olevien työntekijöiden tuloja koskevien tietojen julkistaminen

Pääasioissa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö ei ole yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 7 artiklan c ja e alakohdan vastainen, edellyttäen, että on selvitetty, että Rechnungshofin valvonnassa olevien yhteisöjen palveluksessa olevien henkilöiden tietyn kynnyksen ylittävien vuositulojen lisäksi myös näiden tulojen saajien nimien laaja julkistaminen on välttämätöntä ja tarkoituksenmukaista perustuslainsäätäjän tavoitteleman sen päämäärän kannalta, joka koskee julkisten verojen asianmukaista hoitoa, mikä kansallisten tuomioistuinten on tutkittava.

Direktiivin 95/46/EY 6 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 7 artiklan c ja e alakohta ovat välittömästi sovellettavissa siten, että yksityishenkilö voi vedota niihin kansallisissa tuomioistuimissa estääkseen näiden säännösten vastaisten kansallisten oikeussääntöjen soveltamisen.