26.4.2016 4/2016

Henkilötietojen luovuttaminen - Maksujen viivästymistieto - Kuluttajaluotto - Luottotieto - Oikeutettu etu

Ks. myös tietosuojalautakunnan päätös 2/13.2.2014 

Teleoperaattoreina toimivat hakijat olivat pyytäneet henkilötietolain 43 §:ssä tarkoitettua toistaiseksi voimassa olevaa lupaa luovuttaa asiakasrekisteristään toisilleen tietoja maksun myöhästymisestä tapauksissa, joissa asiakkaan maksut ovat viivästyneet vähintään 60 päivää ja joissa laiminlyönnistä aihetuvasta luovuttamisesta toisille operaattoreille on kerrottu asiakassopimuksessa. Tietosuojalautakunta käsitteli asian hakijoiden asiavirheen korjaamisvaatimuksen perusteella uudelleen sekä poisti samalla asiaa koskeneen aiemman päätöksensä 4/16.2.2016. Lautakunta katsoi, että henkilötietolain 43 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset luvan myöntämiselle olivat olemassa ottaen huomioon hakijan esittämä selvitys ja henkilötietojen käsittelylle päätöksessä asetetut lupamääräykset, ja näin ollen myönsi hakijoille luvan käsitellä henkilötietoja.

ASIA            Viivästystietoja koskeva lupahakemus

HAKIJAT   DNA Oy, Elisa Oyj, TeliaSonera Finland Oyj (jäljempänä yhdessä hakijat)

HAKEMUS

Hakijat ovat pyytäneet, että hakijoille myönnetään henkilötietolain 8 §:n 1 momentin 9 kohdassa ja henkilötietolain 43 §:ssä tarkoitettu toistaiseksi voimassa oleva lupa luovuttaa asiakasrekisteristään toisille hakijoille yksilöityjä operaattoriliiketoimintaansa liittyviä tietoja maksun myöhästymisestä tapauksissa, joissa asiakkaan maksut ovat viivästyneet vähintään 60 päivää ja joissa laiminlyönnistä aihetuvasta luovuttamisesta tosille operaattoreille on kerrottu asiakassopimuksessa.

Kysymyksessä olevien tietojen luovuttamisen edellytys on, että hakija on lähettänyt asiakkaalle maksukehotuksen, jossa on muistutettu tämän poikkeusluvan mukaisesta mahdollisuudesta luovuttaa tietoja toisille hakijoille. Tämä maksukehotus lähetetään asiakkaalle vähintään 21 päivää ennen tietojen luovuttamista.

Luvan voimassaoloaika

Poikkeuslupaa haetaan toistaiseksi voimassaolevana, sillä uuden viivästysrekisterin perustaminen ja siihen liittyvät kaikkien hakijoiden panostukset vievät aikaa ja kustannuksia. Lisäksi käsillä olevan yleisen edun ja hakijoiden oikeutetun edun katsotaan olevan asiassa sen verran merkittäviä ja tärkeitä, että poikkeuslupaa anotaan toistaiseksi voimassa olevana.

Tietojen käyttötarkoitus

Tietoja käytetään hakijoiden liiketoimintaan liittyvien riskien vähentämiseksi ja asiakkaiden suojaamiseksi asiakasvalintatilanteessa, luotonvalvonnassa sekä perinnässä.

Tietojen käyttötarkoitukset vastaavat luottotietolain mukaista luottotietojen käyttötarkoitusta.

Perustelut

Telepalveluiden käyttö on nykyisin varsin keskeinen osa kuluttamista. Maksuviivästymiset palveluita koskevien laskujen maksamisessa ovat jatkuvasti lisääntyneet. Lisäksi liittymien käyttö maksuvälineenä yleistyy. Mahdollistamalla asiakkaiden maksujen viivästymistietojen jakaminen ja käyttö laajemmin koko alalle asiakasriskejä voidaan uusien asiakkaiden valinnan yhteydessä vähentää. Jo tietoisuus tällaisten tietojen tehokkaammasta käytöstä on hakijoiden mukaan omiaan tehostamaan laskujen maksamista ajallaan.

Edellä kuvatunlaisista laskujen maksamatta jättämisistä aiheutuu hakijoille vuosittain miljoonien eurojen tappiot. Maksujen myöhästymisestä aiheutuu myös hakijoille runsaasti muita kuluja ylimääräisestä selvittelytyöstä ja perintätoimista.

Poikkeusluvan perusteella käsiteltävät tiedot ovat hakijoiden mukaan täysin verrattavissa luottotietolain 13 §:n 5 kohdassa tarkoitettuja kulutusluottohäiriöitä koskeviin luottotietoihin. Näiden tietojen rekisteröimistä yleiseen luottotietorekisteriin ei kuitenkaan ole pidetty mahdollisena, koska jatkuvasti toimitettavan hyödykkeen maksaminen maksuerissä ei muodosta luottosopimusta, johon kuluttajasuojalain 7 lukua olisi sovellettava. Tämän vuoksi poikkeusluvan perusteella käsiteltäviä tietoja ei ole mahdollista nykyisen tulkinnan mukaan tallentaa yleiseen luottotietorekisteriin luottotietolain 14 §:n perusteella. Asiallisesti ottaen on kuitenkin kyse aivan samanlaisesta maksun laiminlyönnistä. Kyse ei ole välttämättä pelkästä liittymäsopimuksesta, vaan mukana voi olla myös rahoitussopimuksen kaltainen sopimus, jolla rahoitetaan päälaitetta tai muuta laitetta tai kytkykauppasopimus, jossa rahoitetaan sekä päätelaitetta että liittymää.

Hakijoiden mukaan samat henkilöt jättävät laskunsa maksamatta erittäin usein useimmille tai jopa kaikille hakijoille. Hakijoiden liiketoimintaan kohdistuneita maksuviivästymisiä koskevilla tiedoilla on merkitystä arvioitaessa henkilön maksukykyä ja luotettavuutta sopimuksen teon yhteydessä. Tietojen luovuttaminen toisille hakijoille helpottaa hakijoiden kuluttajaluottosopimuksiin liittyvien riskien pienentämistä. Maksuviivästysrekisteriin voisivat hakijoiden lisäksi liittyä muutkin Suomessa toimivat teleoperaattorit edellyttäen, että nämä ovat saaneet vastaavan tietosuojalautakunnan luvan kuin hakijat.

Hakijat katsovat, että tärkeä yleinen etu edellyttää, että hakijoilla on mahdollisuus käsitellä ja luovuttaa toisille hakijoille tietoja liiketoimintaan kohdistuneista maksuviivästymisistä. Tarve maksuviivästymistietojen luovuttamiseen on korostunut hakijoiden harjoittaman liiketoiminnan ollessa yhä keskeisemmässä osassa nykyaikaisessa tietoyhteiskunnassa. Maksuviivästymisistä ja -laiminlyönneistä aiheutuneet kustannukset siirtyvät välillisinä kuluina maksuvelvoitteistaan huolehtivien asiakkaiden maksettavaksi. Poikkeuslupa on tarpeen sekä tiedon luovuttavan rekisterinpitäjän että luovutuksensaajan oikeutetun edun toteuttamiseksi.

Poikkeusluvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa tulee myös ottaa huomioon, että kysymyksessä olevalla tietojen jakamisella pyritään lisäksi ehkäisemään kuluttajan ylivelkaantumista. Mikäli kuluttajalla on jo maksuvaikeuksia jollekin hakijalle, tällä tiedolla pystytään osaltaan vaikuttamaan siihen, ettei kuluttaja velkaannu lisää.

Tietoja käytetään vain poikkeusluvan mukaisiin tarkoituksiin. Kyseinen tieto vastaa luottotietolain 14 §:n mukaista kulutusluottosopimuksen laiminlyönnistä aiheutunutta maksuhäiriötä. Kyseisen tiedon käsittely ei siten vaaranna henkilön yksityisyyden suojaa tai oikeuksia. Maksuviivästymistä koskevat tiedot ovat vain luvanhakijoiden käytössä.

Hakijat katsovat edellä mainituilla perusteilla, että edellytykset luvan myöntämiselle ovat olemassa.

Rekisteriin tallennettavat tiedot

- rekisteröidyn nimi, henkilötunnus, y-tunnus tai sen puutteessa syntymäaika sekä osoite

- viivästymistieto

- tieto maksuviivästymisen ajankohdasta

- tieto rekisteröintipäivästä

- saatavan summa

- laskun tunnus

- tieto saatavalle tulleesta maksusuorituksesta (maksusuoritus ei poista merkintää)

- tiedon ilmoittanut hakija (järjestelmä ylläpitää lokitietoja)

Tallennusaika

Maksuviivästymistä koskevat tiedot rekisteröitäisiin kahdeksi vuodeksi rekisteröintipäivästä.

Tekninen ylläpito

Rekistereiden tekninen ylläpito ja tietojen luovuttaminen tapahtuisi Suomen Numerot Numpac (”Numpac”) Oy:n toimesta. Numpac on perustettu vuonna 2003 auttamaan teleoperaattoreita täyttämään niille lainsäädännön asettamat numeronsiirto- ja reititysvelvoitteet. Numpac on TeliaSonera Finland Oyj:n, Elisa Oyj:n ja DNA Oy:n yhteisesti omistama yritys.

Numpac tarjoaa Suomessa toimiville teleyrityksille matkapuhelinverkon ja kiinteän verkon numeronsiirtopalveluita sekä puheluiden reitityspalveluita.

Tarkastusoikeus

Rekisteröidyllä on tarkastusoikeus rekistereiden tietoihin. Tarkastusoikeuden toteuttamisesta huolehtii Numpac, jolta rekisteröity voi saada itseään koskevat tiedot yhdellä tarkastusoikeuspyynnöllä.

TIETOSUOJALAUTAKUNNAN PÄÄTÖS 2/13.2.2014 

Tietosuojalautakunta katsoi 13.2.2014 antamassaan päätöksessä, että hakemuksen kohteena olevien tietojen käsittelyyn sovelletaan luottotietolakia. Koska luottotietojen käsittelystä on jo säädetty luottotietolaissa, katsoi tietosuojalautakunta päätöksessään, ettei sillä ollut toimivaltaa myöntää lupaa tällaiseen toimintaan. Näin ollen tietosuojalautakunta jätti lupahakemuksen tutkittavaksi ottamatta toimivaltaansa kuulumattomana.  

HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS 24.4.2015

Hakijat valittivat tietosuojalautakunnan päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen, joka palautti asian tietosuojalautakunnan käsiteltäväksi.

Päätöksessään hallinto-oikeus totesi tietosuojalautakunnan perustaneen ratkaisunsa siihen, että se on pitänyt hakemuksen mukaista toimintaa luottotietolain 3 §:ssä tarkoitettuna luottotietotoimintana. Hakemuksesta ilmenee, että hakijoiden asiakasrekistereihin sisältyviä maksujen myöhästymistietoja ei ole tarkoitus luovuttaa muiden kuin hakemuksessa mainittujen tahojen käyttöön, ja että hakijat ovat siis ajatelleet, että luottotietolain 10 §:ssä säädetyn kaltaista velvoitetta henkilöluottotietojen antamiseen ei olisi. Tietosuojalautakunta ei ole päätöksessään arvioinut tämän vaikutusta siihen, onko toimintaa pidettävä luottolaitoslaissa tarkoitettuna luottotietotoimintana.

Hallinto-oikeus totesi päätöksessään myös, että kyseessä olevien liittymäsopimusten perusteella ostetuille palveluille saadaan yleisesti laskutusvälistä riippuen maksuaikaa. Liittymäsopimuksia ei kuitenkaan pelkästään tämän maksuajan perusteella voida pitää sopimuksina, joihin sisältyy kuluttajansuojalaissa tarkoitetuksi kuluttajaluotoksi katsottavaa luottoa. Sellaisia perusteita ei ilmennyt, joiden mukaan asiaa olisi luottotietolain nojalla tulkittava sillä tavoin toisin, että pelkkiin liittymäsopimuksiin olisi katsottava sisältyvän luottotietolaissa tarkoitettua kulutusluottoa. Näin ollen tietosuojalautakunta ei ole voinut siltä osin kuin asia koskee pelkkiä liittymäsopimuksia jättää hakemusta päätöksessä esittämällään perusteella tutkimatta.

TIETOSUOJALAUTAKUNNAN PÄÄTÖS 16.2.2016

Tietosuojalautakunta on ratkaissut asian uudelleen 16.2.2016. Päätöksessään tietosuojalautakunta myönsi hakijoille henkilötietolain 43 §:n 1 momentin mukaisen luvan hakemuksessa kuvattuun käsittelyyn siltä osin kun kyse oli liittymäsopimusta koskevista viivästymistiedoista. Sen sijaan päätelaitteita koskevien viivästymistietojen osalta tietosuojalautakunta katsoi, että luottotietolain säännökset tulevat sovellettaviksi, eikä lautakunnalla ollut toimivaltaa tutkia asiaa tältä osin.

HAKIJOIDEN ASIAVIRHEEN KORJAAMISVAATIMUS 29.3.2016

Hakijat ovat 29.3.2016 päivätyssä asiavirheen korjausvaatimuksessaan pyytäneet, että tietosuojalautakunta hallintolain 50 §:n nojalla korjaa asiavirheen siten, että se:

poistaa 16.2.2016 antamansa päätöksen asiassa 4/932/2013 siltä osin, kun päätöksessä rajataan päätelaitteita tai muita laitteita koskevat maksuviivästystiedot luvan ulkopuolelle; ja että se

ratkaisee lupa-asian tältä osin uudelleen siten, että se kattaa hakijoiden operaattoriliiketoiminnassa syntyvät maksuviivästystiedot kokonaisuudessaan.

Korjausvaatimuksessaan hakijat viittaavat muun ohella tietosuojavaltuutetun 11.11.2014 päivättyyn Helsingin hallinto-oikeudelle osoitettuun selitykseen (dnro 2783/432/2014). Selityksessään tietosuojavaltuutettu toteaa, että hakijat ovat toimialansa suurimpina toimijoina lähteneet hakemaan lupaa keskinäiselle luottotietolain 6 §:n 3 momentissa tarkoitetun asiakastiedon jakamiselle. Tällaista jakamista luottotietolaki ei tarkemmin sääntele, vaan ainoastaan viittaa 6 §:n 1 momentissa muuhun lainsäädäntöön tai lain nojalla tehtyihin päätöksiin. Kyse ei myöskään ole luottotietolaissa tyhjentävästi säädetystä henkilöluottotietotoiminnasta. Näin ollen tällaiseen toimialan sisäiseen tiedonvaihtoon tulee luottotietolain esitöiden (HE 241/2006) ja luottotietolain 1 §:n 2 momentin mukaan soveltaa henkilötietolakia.

TIETOSUOJALAUTAKUNNAN PÄÄTÖS

Sovellettava lainsäädäntö

Henkilötietolain 5 §:n mukaan rekisterinpitäjän tulee käsitellä henkilötietoja laillisesti, noudattaa huolellisuutta ja hyvää tietojenkäsittelytapaa sekä toimia muutoinkin niin, ettei rekisteröidyn yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojan turvaavia perusoikeuksia rajoiteta ilman laissa säädettyä perustetta. Sama velvollisuus on sillä, joka itsenäisenä elinkeinon- tai toiminnanharjoittajana toimii rekisterinpitäjän lukuun.

Henkilötietolain 8 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan henkilötietoja saa käsitellä, jos tietosuojalautakunta on antanut käsittelyyn 43 §:n 1 momentissa tarkoitetun luvan.

Henkilötietolain 9 §:n mukaan käsiteltävien henkilötietojen tulee olla määritellyn henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen kannalta tarpeellisia (tarpeellisuusvaatimus). Rekisterinpitäjän on niin ikään huolehdittava siitä, ettei virheellisiä, epätäydellisiä tai vanhentuneita henkilötietoja käsitellä (virheettömyysvaatimus). Rekisterinpitäjän velvollisuutta arvioitaessa on otettava huomioon henkilötietojen käsittelyn tarkoitus sekä käsittelyn merkitys rekisteröidyn yksityisyyden suojalle.

Henkilötietolain 43 §:n 1 momentin mukaan tietosuojalautakunta voi antaa 8 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitetun luvan henkilötietojen käsittelyyn rekisterinpitäjän tai tiedot saavan sivullisen oikeutetun edun toteuttamiseksi edellyttäen, ettei tietojen tällainen käsittely vaaranna henkilön yksityisyyden suojaa ja oikeuksia. Samaisen pykälän 3 momentin mukaan lupa voidaan antaa määräajaksi tai toistaiseksi ja siihen on liitettävä rekisteröidyn yksityisyyden suojaamiseksi tarpeelliset määräykset.

Luottotietolain 1 §:ssä todetaan, että lakia sovelletaan luottotietojen keräämiseen, tuottamiseen, tallettamiseen, luovuttamiseen, käyttöön ja muuhun käsittelyyn. Luonnollista henkilöä koskevien tietojen käsittelyyn sovelletaan henkilötietolakia (523/1999), jollei luottotietolaissa toisin säädetä.

Luottotietolain 3 §:ssä määritellään luottotiedot ja henkilöluottotiedot. Luottotiedoilla tarkoitetaan tietoja, jotka koskevat luonnollisen henkilön tai yrityksen maksukykyä tai maksuhalukkuutta taikka jotka muulla tavalla kuvaavat henkilön tai yrityksen kykyä vastata sitoumuksistaan ja joita käytetään luottoa myönnettäessä tai luottoa valvottaessa. Henkilöluottotiedoilla tarkoitetaan luonnollista henkilöä koskevia luottotietoja ja niiden yhteydessä käsiteltäviä henkilön yksilöinti- ja toimintakelpoisuustietoja.

Luottotietolain 6 §:n 1 momentin mukaan luottotietoina saa käyttää ja muutoin käsitellä vain sellaisia tietoja, jotka on saatu luotettavista lähteistä ja jotka ovat tarpeellisia ja asianmukaisia kuvaamaan rekisteröidyn maksukykyä tai maksuhalukkuutta taikka kykyä vastata sitoumuksistaan. Pykälän 2 momentin mukaan luottotietoina käytettävät henkilötiedot on hankittava rekisteröidyltä itseltään, luottotietorekisteristä tai niistä viranomaisten rekistereistä, joihin kyseisiä tietoja talletetaan yleistä käyttöä varten, jollei oikeudesta tietojen käyttöön säädetä laissa tai määrätä lain nojalla tehdyssä päätöksessä.

Hallintolain 50 §:n 1 momentin mukaan jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka ilmeisen väärään lain soveltamiseen taikka päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe, viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen.

Hallintolain 52 §:n 2 momentin mukaan asiavirheen korjaaminen edellyttää, että asia käsitellään uudelleen ja asiassa annetaan uusi päätös. Pykälän 3 momentin mukaan uusi tai korjattu toimituskirja on annettava asianosaiselle maksutta.

Perustelut    

Hakijat ovat perustelleet luvan tarvetta sillä, että tietoja käytetään hakijoiden liiketoimintaan liittyvien riskien vähentämiseksi ja asiakkaiden suojaamiseksi asiakasvalintatilanteessa, luotonvalvonnassa sekä perinnässä. Hakijan mukaan tietojen käyttötarkoitukset vastaavat luottotietolain mukaisia luottotietojen käyttötarkoituksia.

Luottotietojen hankinta voi perustua myös muuhun sääntelyyn kuin luottotietolakiin.  Luottotietolakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 241/2006 vp) viitataan luottotietolain 6 §:ää koskevissa perusteluissa tietosuojalautakunnan lupakäytäntöön ja todetaan tietosuojalautakunnan lupaan perustuvien rekisterien ja tietojenvaihtojärjestelmien käytön olevan edelleen mahdollista. Hakemuksen kohteena olevassa käsittelyssä ei kyse ole asiakastietojen luovuttamisesta luottotietolaissa tarkoitettuun yleiseen luottotietorekisteriin eikä luottotietotoiminnan harjoittamisesta, vaan kyse on viime kädessä sellaisesta toimialan sisäisestä luottotietojen hankinnasta ja tallettamisesta, jota voidaan harjoittaa lain tai lain nojalla annetun päätöksen perusteella. Hakemuksen kohteena olevassa käsittelyssä ei täten ole kyse luottotietolaissa tyhjentävästi säädetystä henkilöluottotoiminnasta, jolloin sovellettavaksi tulevat henkilötietolain säännökset. Luottotietoja voidaan käyttää, jos oikeudesta tietojen käyttöön määrätään tietosuojalautakunnan henkilötietolain nojalla antamassa päätöksessä.

Tietosuojalautakunnan lupa voidaan myöntää rekisterinpitäjän tai tiedot saavan sivullisen oikeutetun edun toteuttamiseksi edellyttäen, ettei tietojen tällainen käsittely vaaranna henkilön yksityisyyden suojaa ja oikeuksia. Henkilötietolain mukaan käsiteltävien henkilötietojen tulee olla määritellyn henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen kannalta tarpeellisia ja rekisterinpitäjän on huolehdittava siitä, että virheellisiä, epätäydellisiä tai vanhentuneita henkilötietoja ei käsitellä.

Hakijat ovat tietosuojalautakunnalle toimittamassaan lisäselvityksessä kertoneet, että rekisteriin talletetaan ainoastaan riidattomia saatavia koskevia tietoja. Lisäksi hakijat ovat kertoneet, että rekisteriin talletettaisiin ainoastaan tietyn euromäärän ylittäviä tietoja. Hakijat ovat myös todenneet, ettei heillä ole tarvetta säilyttää saatavan suorittamisen jälkeen maksuviivästystietoa. Saatavan suoritus johtaa siis aina maksuviivästysmerkinnän poistamiseen rekisteristä.

Tietosuojalautakunta katsoo hakijalla olevan henkilötietolaissa tarkoitettu oikeutettu etu käsitellä hakemuksessa tarkoitettuja henkilötietoja. Lisäksi tietosuojalautakunta katsoo, että rekisteröidyn yksityisyyden suoja ja oikeudet eivät vaarannu hakemuksessa kuvatussa menettelyssä ottaen huomioon hakijan esittämä selvitys ja henkilötietojen käsittelylle asetettavat jäljempänä asetetut lupamääräykset.

Päätös          

Tietosuojalautakunta on käsitellyt asian uudelleen ja ratkaissut asian tässä päätöksessä todetulla tavalla. Tällä päätöksellä tietosuojalautakunta lisäksi poistaa päätöksensä 4/16.2.2016.

Tietosuojalautakunta katsoo, että henkilötietolain 43 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset luvan myöntämiselle ovat olemassa. Tietosuojalautakunta myöntää alla olevien lupamääräysten mukaisesti hakijoille luvan luovuttaa asiakasrekisteristään toisille hakijoille yksilöityjä operaattoriliiketoimintaansa liittyviä tietoja maksun myöhästymisestä tapauksissa, joissa maksu on viivästynyt vähintään 60 päivää ja laiminlyönnistä aihetuvasta luovuttamisesta toisille operaattoreille on kerrottu asiakassopimuksessa.

Lupamääräykset

Hakemuksessa tarkoitettuun rekisteriin saa tallettaa ainoastaan riidattomia saatavia koskevia henkilötietoja.

Maksuviivästystietoa koskeva tieto on poistettava rekisteristä viipymättä saatavan suorittamisen jälkeen.

Rekisteriin tallennettuja tietoja ei saa luovuttaa kolmansille.

SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET

Henkilötietolaki (523/1999) 5 §, 8 § 1 mom. 9 kohta, 9 § ja 43 §

Luottotietolaki (527/2007) 1 §, 3 § ja 6 § 

Hallintolaki (434/2003) 50 § ja 52 §

Päätöksen tekemiseen ovat ottaneet osaa tietosuojalautakunnan puheenjohtaja Pekka Nurmi sekä jäsenet Ahti Saarenpää, Tuula Sario, Eila Ratasvuori, Pertti Saloranta, Hannu Rautiainen ja Sanna Helopuro.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.