25.5.2021

Syyteoikeus - Vanhentuminen - Viipyminen - Esitutkinta - Syyttäjä - Käräjätuomari

Poliisin, syyttäjän ja käräjäoikeuden menettely syyteoikeudeltaan vanhentuneessa rikosasiassa

Apulaisoikeuskansleri antoi aluesyyttäjälle ja käräjätuomarille huomautuksen asiassa, jossa syyttäjä oli nostanut syytteen syyteoikeudeltaan vanhentuneesta rikoksesta ja käräjäoikeus tuominnut vastaajan siitä rangaistukseen. Lisäksi hän kiinnitti poliisilaitoksen huomiota esitutkinnan viivytyksettömään toimittamiseen, tarpeeseen kiinnittää huomiota rikosten syyteoikeuden vanhentumiseen asetettaessa tutkintatoimia tärkeysjärjestykseen sekä siihen, ettei esitutkinnan aikana syyteoikeudeltaan vanhentunutta rikosta tule siirtää syyttäjän syyteharkintaan.

Poliisilla oli jäänyt talousrikoskokonaisuudessa havaitsematta liiketoimintakiellon rikkomisen syyteoikeuden vanhentuminen. Tämän vuoksi vanhentumisvaaraa ei ollut otettu huomioon, kun poliisilaitoksen talousrikosyksikkö oli asettanut esitutkintatoimenpiteitä tärkeysjärjestykseen. Apulaisoikeuskanslerin arvion mukaan esitutkintaa ei myöskään ollut suoritettu ilman aiheetonta viivytystä.

Syyteoikeuden vanhentumisesta huolimatta poliisi oli virheellisesti siirtänyt asian syyttäjälle syyteharkintaan. Se oli tarpeettomasti lisännyt syyttäjän työmäärää ja altistanut syyttäjän ja käräjäoikeuden asiassa tekemille vastaajan oikeusturvaa vaarantaneille virheille.

Syyttäjä ei ollut huomannut syyteoikeuden vanhentumista vaan oli nostanut rikoksesta syytteen sekä ajanut sitä käräjäoikeudessa ja vielä myös hovioikeudessa. Apulaisoikeuskanslerin arvion mukaan syyttäjän huolimattomuus oli vaarantanut rikosasian vastaajan oikeusturvaa ja lisännyt tarpeettomasti asiaa käsitelleiden tuomioistuinten työmäärää.

Asian ratkaistavakseen saanut käräjätuomari ei ollut havainnut syyteoikeuden vanhentuneen. Apulaisoikeuskansleri totesi, että rangaistuksen tuomitseminen rikoksesta, josta rangaistusta ei lain mukaan voi enää seurata, on omiaan heikentämään luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen ja vaarantaa merkittävästi vastaajan oikeusturvaa. Käräjätuomarin virheellisestä menettelystä ei ollut kuitenkaan aiheutunut vastaajalle haitallisia täytäntöönpanoseuraamuksia. Oikeudenkäynti oli ollut muiden syytekohtien käsittelemiseksi tarpeellinen. Syyteoikeuden vanhentuminen ei ollut seurausta käräjätuomarin omasta menettelystä ja virhe oli korjaantunut hovioikeuden havaittua sen säännönmukaisen muutoksenhaun yhteydessä. Kerrotun perusteella käräjätuomarin ei ollut syytä epäillä syyllistyneen asiassa rikokseen.

Asia tuli oikeuskanslerin tietoon syyteoikeuden vanhentumisen omasta aloitteestaan muutoksenhaun yhteydessä tutkittavaksi ottaneen hovioikeuden ilmoituksella. Apulaisoikeuskanslerin saatettua vastaajan avustajana asiassa toimineen asianajajan menettelyn Suomen Asianajajaliiton yhteydessä toimivan valvontalautakunnan tutkittavaksi oli valvontalautakunta antanut asianajajalle varoituksen.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.