23.11.2018

Valvontalautakunta oli selvitysmiehenä ollutta asianajajaa koskevassa valvonta-asiassa tehnyt käsittelyratkaisun, jossa se oli katsonut, että kysymyksessä olevassa tapauksessa oikeudenkäyntimenettelyn avulla on mahdollista saada selvitystä valvonta-asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisissä kysymyksissä ja lykännyt valvonta-asian käsittelyä siihen asti, kunnes selvitysmiehen lopputilityksen moitetta koskevassa asiassa on annettu lainvoimainen tuomioistuimen päätös. Myös kolmen muun asianajajan osalta asian käsittelyä on lykätty valvontalautakunnan valvontaluetteloon tehdyn merkinnän perusteella, mutta niissä valvontalautakunta ei ollut tehnyt erillistä kirjallista lykkäämispäätöstä tai lähettänyt asiaan osallisille kirjettä asiasta. Samaan asiakokonaisuuteen liittyvät valvonta-asiat on ollut tarkoitus ratkaista yhtä aikaa, kun selvitysmiehen tilityksen moitetta koskevassa asiassa on annettu tuomioistuimen lainvoimainen päätös. Valvontalautakunnan mukaan tämä on vakiintunut toimintatapa laajemmissa asioissa, joissa samaan asiakokonaisuuteen liittyy useita, eri asianajajiin kohdistuvia kanteluita ja palkkioriita-asioita.

Valvontalautakunnassa ei ole ollut aikaisempina vuosina ohjeistusta tai vakiintunutta menettelytapaa, jonka mukaan kaikki asian käsittelyä koskevat ratkaisut olisi vietävä jaostoon kirjallisen käsittelyratkaisun tekemistä varten. Valvontalautakunta on selvityksessään todennut kiinnittävänsä jatkossa tarkemmin huomiota siihen, että asian käsittelyn lykkäämisestä lähetetään asiaan osallisille mahdollisen suullisen ilmoituksen lisäksi erillinen kirje tai jaoston ratkaisu, mikäli asiaa on käsitelty jaostossa.

Oikeuskirjallisuudessa valvontamenettelyn on todettu muistuttavan hallintomenettelyä. Menettelyssä on kuitenkin vain yksi asianosainen, valvontamenettelyn kohteena oleva asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja, jonka oikeuksista ja velvollisuuksista valvonta-asiassa on kyse. Menettely valvonta-asioissa on pääsääntöisesti kirjallista. Menettely on suullista siltä osin kuin valvontalautakunta voi harkintansa mukaan järjestää suullisen käsittelyn asian selvittämiseksi tai sillä on tietyissä tapauksissa velvollisuus suullisen käsittelyn järjestämiseen.

Oikeuskansleri katsoi edellä kerrotusta seuraavan, että valvontamenettelyyn osallisten ja etenkin valvontamenettelyssä asianosaisena olevan asianajajan oikeusturvan kannalta lähtökohtana on pidettävä kirjallista menettelyä kaikessa valvonta-asiaan liittyvässä yhteydenpidossa. Tämän kanssa yhteensopivaa on, että valvontamenettelyn kohteena oleva asianajaja saa kirjallisesti tiedon valvonta-asian käsittelyn kannalta merkityksellisistä seikoista, kuten valvonta-asian käsittelyn lykkäämisestä odottamaan tuomioistuimen ratkaisua. Yleisistä hallinto-oikeudellisista periaatteista puolestaan seuraa, että valvontalautakunnan tulee käsitellä samanlaisia tapauksia samalla tavoin. Tästä tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta on mahdollista poiketa vain objektiivisilla perusteilla. Tällaisia seikkoja ei selvityksen perusteella tullut esille. Kantelun kohteena olevien asianajajien yhdenvertaisen kohtelun kannalta valvontalautakunnan olisi ollut perusteltua menetellä samalla tavoin kaikissa valvonta-asioissa ja tehdä käsittelyratkaisut kaikissa niissä. Oikeuskansleri saattoi käsityksensä valvontalautakunnan tietoon.