17.10.2016

Oikeuskanslerille saapui kaksi kantelua, joissa katsottiin, että syyteharkintaa ei ollut tehty ilman aiheetonta viivytystä. Hankitusta selvityksestä ilmeni, että syyteharkinta oli kestänyt pitkälti yli kaksi vuotta ja että sitä ei ollut vielä saatettu loppuun. Lisäksi ilmeni, että asia oli syyttäjänvirastossa jouduttu kahteen kertaan siirtämään syyttäjältä toiselle. Syyttäjä oli myös kaksi kertaa pyytänyt poliisia toimittamaan asiassa lisätutkinnan. Syyteharkinnan kestettyä hieman yli kaksi vuotta oli asian käsittely lopulta siirretty syyttäjänvirastolta Valtakunnansyyttäjänvirastolle.

Valtakunnansyyttäjä myönsi lausunnossaan, että syyteharkinta oli kestänyt epätavallisen pitkään ja hän selosti tähän johtaneita syitä. Apulaisoikeuskanslerin sijainen yhtyi valtakunnansyyttäjän näkemykseen. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan oli olemassa seikkoja, jotka viittasivat siihen, että syyteharkintaa ei olisi tehty ilman aiheetonta viivytystä. Hankitun selvityksen perusteella voitiin toisaalta arvioida, että syyteharkinnan pitkittyminen oli tietyiltä osin ollut ymmärrettävää.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti tässä yhteydessä kuitenkin erityisesti huomiota siihen, että syyteharkinnan aikana oli varsin pitkiä ajanjaksoja, jolloin käsittely ei edes olisi voinut edetä, koska asiaa ei ollut jaettu kenellekään syyttäjälle syyttäjänvirastossa tai asia oli tosiasiallisesti vain odottanut siirtämistä syyttäjänvirastosta Valtakunnansyyttäjänvirastoon. Apulaisoikeuskanslerin sijainen korosti, että viranomaisten resurssipulaa ei ole laillisuusvalvonnassa katsottu hyväksyttäväksi perusteeksi asioiden käsittelyn aiheettomalle viivytykselle. Viranomaisten ja virkamiesten tehtävänä on joka tapauksessa hoitaa niille kuuluvat lakisääteiset tehtävät.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi syyttäjänviraston ja Valtakunnansyyttäjänviraston tietoon päätöksessään esittämänsä näkemykset siitä, että syyteharkintaan liittyvät virkatehtävät on joka vaiheessa suoritettava ilman aiheetonta viivytystä.