14.10.2016

Alkusyksystä 2015 vuoden 2016 alkuun Maahanmuuttovirasto teki sopimuksen 182 uuden vastaanottokeskuksen perustamisesta ja vastaanoton järjestämisestä kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden määrän lisäännyttyä nopeasti ja ennalta-arvaamattomasti yli kymmenkertaisesti aikaisempaan nähden. Sopimuksia tehtiin muun muassa Suomen Punaisen Ristin piirien ja eräiden yksityisten yhteisöjen kanssa. Sisäministeriön sisäisen tarkastuksen havaintojen mukaan sopimuksia tehtiin kiireellä, puutteellisilla resursseilla ja osin valtiolle epäedullisin sopimusehdoin. Osa sopimuksista oli tehty Maahanmuuttoviraston työjärjestyksen vastaisesti ilman esittelyä. Selvityksestä ilmenee, että vastaanottokeskusten perustamista ja toiminnassa olevien vastaanottokeskusten lisäpaikkojen käyttöönottoa ei ole kilpailutettu. Vastaanottolain velvoitteiden täyttämiseksi jouduttiin hyväksymään saadut tarjoukset. Maahanmuuttovirasto on kilpailuttanut muun muassa vastaanottopalveluihin kuuluvat terveyspalvelut valtakunnallisesti, ja myös Suomen Punainen Risti on kilpailuttanut joitakin palveluhankintoja erikseen. Asiassa on vedottu äärimmäisen kiireen tilanteeseen perusteena poiketa kilpailuttamista koskevista säännöksistä. Maahanmuuttovirastossa on ryhdytty valmistelemaan muun muassa vastaanottokeskusten vartiointipalveluiden keskitettyä kilpailuttamista sekä viraston käännös- ja tulkkauspalveluiden kilpailuttamista. Lisäksi valmisteilla on ollut Maahanmuuttoviraston oma hankintaohje, joka on hyväksytty syyskuussa 2016.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että vastaanottokeskusten perustamista ei sinänsä ole vapautettu hankintalain kilpailuttamisvelvoitteesta. Valtio korvaa vastaanottolain perusteella vastaanottotoiminnasta aiheutuvat kustannukset täysimääräisesti. Näin ollen myös muu kuin julkisoikeudellinen yhteisö on velvollinen noudattamaan hankinnoissaan julkisia hankintoja koskevia säännöksiä, mikäli lain soveltamisedellytykset muuten täyttyvät. Laajamittaiseen turvapaikanhakijoiden maahantuloon viranomaiset eivät olleet voineet alunperin varautua. Maahanmuuttoaallon lievennyttyä ja vastaanottokeskustoiminnan jossain määrin jo vakiinnuttua vastaanottokeskusten perustamisiin ja varsinkin vastaanottokeskustoiminnan hankintojen prosesseihin, sopimuskäytäntöihin sekä toiminnan ja taloudenpidon valvontaan on liittynyt toimivaltaisten viranomaisten välittömiä toimenpiteitä edellyttäviä puutteita. Sisäministeriön hallinnonalan sisäisen tarkastuksen tulee niitä vastaanottokeskusten toiminnan ja taloudenpidon tarkastustoiminnassaan edelleen selvittää sekä Maahanmuuttoviraston ja tarvittaessa ministeriön asianmukaisesti ohjeistaa.

Julkisia hankintoja koskevien säännösten noudattamisen oikeellisuuden voivat valitusasioina tutkia markkinaoikeus ja korkein hallinto-oikeus. Valtion varojen talousarvion mukaista ja tarkoituksenmukaista käyttämistä puolestaan valvoo valtiontalouden tarkastusvirasto. Kun asiassa on tuolta osin olennaisesti kysymys kyseisen erityisviranomaisen toimialaan kuuluvista asioista, maahanmuuttajien vastaanottokeskustoiminnan kustannuksiin liittyvä tarkastustoiminta on tarkoituksenmukaista suorittaa kattavasti yhdessä viranomaisessa. Tarkastusviraston aloitettua vastaanottotoiminnan kustannusten tarkastuksen apulaisoikeuskansleri katsoi tarpeelliseksi jäädä seuraamaan tilannetta ja pyysi tässä tarkoituksessa valtiontalouden tarkastusvirastoa toimittamaan tarkastuskertomuksensa sen valmistuttua.