24.09.2010
Esitutkinta - Viipyminen
| Diaarinumero: | OKV/64/1/2008 |
|---|---|
| Antopäivä: | 24.09.2010 |
| Ratkaisija: | AOK |
Esitutkintapäätöksen tekemisen viipyminen
Poliisille oli tehty kaksi tutkintapyyntöä, joiden mukaan erään kirjanpitäjän epäiltiin todistajana syyllistyneen perättömään lausumaan tuomioistuimessa 2.5.2002 (ilmoitus kirjattu 14.11.2005) ja esitutkinnassa vuosien 2002 - 2004 aikana (ilmoitus kirjattu 26.1.2006). Asiaan liittyvä esitutkintamateriaali oli ollut yhteensä noin 5000 sivua. Tutkintapyyntöjen käsittely oli 24.1.2007 siirretty toiselle poliisilaitokselle. Tuon poliisilaitoksen tutkinnanjohtaja oli tehnyt esitutkintapäätökset 10.3.2008. Esitutkintapäätöksien mukaan kirjanpitäjää ei ollut syytä epäillä rikoksesta perättömien lausumien osalta.
Oikeuskansleri totesi päätöksessään, että esitutkintalain 6 §:n mukainen velvollisuus toimittaa esitutkinta ilman aiheetonta viivytystä ei koskenut ainoastaan esitutkinnan mahdollisen aloittamispäätöksen jälkeisiä toimia (esitutkinta suppeassa merkityksessä), vaan myös esitutkinnan mahdollista aloittamista koskevan päätöksen tekemistä ja sitä edeltäviä toimenpiteitä (esitutkinta laajassa merkityksessä). Viime kädessä perustuslain 21 §:n asianmukaisen hallinnon ja valtion virkamieslain 14 §:n viivytyksettömyyden periaatteet edellyttivät, ettei esitutkinnan aloittamatta jättämistä koskevan päätöksen tekemistä viivytetä aiheettomasti.
Tutkinnanjohtaja oli tehnyt esitutkintapäätökset yli kahden vuoden kuluttua tutkintapyyntöjen kirjaamisesta. Tätä aikaa oli sellaisenaan pidettävä liian pitkänä. Toisaalta tutkintapyyntöihin liittyvä asiakirjamateriaali oli ollut laaja ja tutkintapyynnöt olivat niiden siirron jälkeen olleet tutkinnanjohtajan käsiteltävissä hieman yli vuoden. Tutkinnanjohtajan olisi kuitenkin asian kiireellisyyttä harkitessaan tullut ottaa huomioon tutkinnan kokonaisaika ja rikosten vanhentumisvaara. Syyteoikeus olikin yhden tutkintapyyntöjen kohteena olleen rikoksen osalta ehtinyt osittain vanhenemaan ennen esitutkintapäätösten tekemistä.
Apulaisoikeuskansleri katsoi, ettei esitutkintapäätöksiä ollut tehty laissa edellytetyllä tavalla viivytyksettä. Ottaen huomioon, ettei esitutkintapäätösten tekemisen viipymistä voitu lukea koko ajalta tutkinnanjohtajan syyksi ja tutkittavana olleen asiakirjamateriaalin laajuus, apulaisoikeuskansleri piti riittävänä kiinnittää tutkinnanjohtajan huomiota esitutkintapäätösten viivytyksettömään tekemiseen.
Perustuslain 21 §:n 1 momentti
Esitutkintalain 6 §
Valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentti