1.6.2010

Kantelija oli käräjäoikeudessa tuomittu väärennysrikoksesta. Tuomion perusteluissa käräjätuomari oli muun ohella todennut otsikon ”Rangaistuksen määrääminen” alla, että ”näin siitä huolimatta, että asiassa ei syystä taikka toisesta ole vaadittu A:lle rangaistusta väärennyksen ohessa myös petoksen yrityksestä”.

Syytteen teonkuvauksessa ei ollut kuvattu petosrikoksen tunnusmerkistötekijöitä eikä tuomiosta ilmennyt, että syyttäjä olisi esittänyt vaihtoehtoista syytettä tai että mahdollisesta syyllistymisestä petokseen tai sen yritykseen olisi oikeudenkäynnissä keskusteltu saati, että kantelijalla olisi ollut mahdollisuus tällaisista häneen kohdistuvista rikosepäilyistä lausua tai esittää vastanäyttöä.

Syyttömyysolettaman merkitys aktualisoituu oikeudenkäyntivaiheessa usein juuri tuomion perusteluiden kirjaamisessa. Syyttömyysolettaman kumoaminen on joko-tai ratkaisu. Jos syyttömyysolettamaa ei ole kumottu, epäiltyä on pidettävä syyttömänä. Tuomion perustelut tulee muotoilla siten, ettei jää epäilyä syytetyn syyllistymisestä rikokseen laajemmin, kuin mistä syyttäjä on rangaistusta vaatinut ja mistä on tuomittu. Kantelussa tarkoitettu lause sisälsi epäilyn syytetyn syyllistymisestä muuhunkin rikokseen, kun mistä häntä oli syytetty. Erityisesti maininta ”syystä taikka toisesta” oli epäselvä ja kysymyksiä herättävä. Olennaista oli myös, että asiaa ei muutoin päätöksessä selventävästi käsitelty.

Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että jo tuomioistuimen päätöksen perustelut saattavat osoittaa, että tuomioistuin on pitänyt vastaajaa syyllisenä, vaikka rikosta ei muodollisesti hänen syykseen tuomiossa luettaisikaan. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tällaisessa tilanteessa syyttömyysolettamaa loukataan, jos tuomioistuimen päätöksen perustelut osoittavat syytetyn syyllistyneen rikokseen eikä hän ole saanut tilaisuutta käyttää syytetyn oikeuksiaan.

Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus 6.2 artikla