2.11.2009

Kantelijan mielestä poliisi oli häntä koskeneessa asiassa menetellyt monilla tavoin virheellisesti. Kantelija arvosteli poliisin menettelyä esitutkintapäätöksestä ilmoittamisessa ja asiakirjan antamisessa. Hän arvosteli myös poliisin menettelyä käyttäessään tarkastusoikeutta itseään koskeviin tietoihin.

Kantelijaa oli kuultu esitutkinnassa rikoksesta epäillyn asemassa. Poliisi oli ilmoittanut tekemästään esitutkinnan lopettamista koskevasta päätöksestä kantelijalle vasta noin puolitoista vuotta päätöksen tekemisen jälkeen. Tapauksessa ei ilmennyt mitään sellaista, minkä perusteella kyseisestä esitutkintapäätöksestä ilmoittamista olisi voitu pitää tarpeettomana.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan tutkinnanjohtajan olisi esitutkintalain 47 §:n mukaisesti tullut huolehtia siitä, että esitutkintapäätöksestä ilmoitetaan kantelijalle viipymättä päätöksen tekemisen jälkeen. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti tutkinnanjohtajan huomiota mainittuun esitutkintalain säännökseen.

Kantelija oli pyytänyt jäljennöstä omasta kuulustelukertomuksestaan, mutta kuulustelun suorittanut vanhempi konstaapeli oli kieltäytynyt sitä antamasta. Vanhempi konstaapeli perusteli antamassaan selvityksessä menettelyään sillä, että hänen mielestään niin esitutkintapöytäkirja kuin siihen yhtenä osana kuuluva kuulustelukertomuskaan eivät ole julkisia asiakirjoja esitutkinnan ollessa kesken.

Apulaisoikeuskansleri totesi, etteivät esitutkinnassa laaditut kuulustelukertomukset ole lain mukaan poikkeuksetta salassa pidettäviä esitutkinnan ollessa kesken. Niitä ei voida kategorisesti pitää salassa pidettävinä, vaan niiden julkisuus tulee arvioida tapauskohtaisesti ottaen huomioon laissa mainitut kriteerit. Asiassa oli lisäksi huomioitava, että esitutkintalain mukaan esitutkintaa johtaa tutkinnanjohtaja. Tapauksessa vanhempi konstaapeli ei kertomansa mukaan ollut ennen kantelijan kuulustelua tai sen jälkeen ollut missään tekemisissä kyseisen rikosasian kanssa, joten hänellä olisi ollut hyvin rajoittuneet mahdollisuudet edes tehdä lain mukaista harkintaa edellyttävää arviota kantelijan kuulustelukertomuksen julkisuudesta.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan jäljennöksen antaminen kuulustelukertomuksesta olisi edellyttänyt tutkinnanjohtajan päätöstä asiassa ja vanhemman konstaapelin olisi hyvän viranomaistoiminnan periaatteiden mukaisesti tullut ohjata kantelijan tiedustelu jutun tutkinnanjohtajalle. Apulaisoikeuskansleri saattoi vanhemman konstaapelin tietoon näkemyksensä tämän virheellisestä menettelystä.

Saadusta selvityksestä ilmeni vielä, että kantelija oli tehnyt itseään koskevan henkilötietojen tarkastuspyynnön poliisille täyttämällä asiaa koskevan lomakkeen. Kantelija oli rastittanut lomakkeeseen myös kohdan, jonka mukaan hän halusi itseään koskevat tiedot rekisteristä ”Poliisin muu henkilörekisteri:” yksilöimättä kuitenkaan rekisteriä tai rekistereitä, joista hän rastittamalla tämän kohdan halusi tietoja.

Tarkastusoikeuden käyttämistä koskevasta pyyntöasiakirjasta on käytävä ilmi se, mihin poliisin tietojärjestelmään tai muuhun poliisin henkilörekisteriin henkilö haluaa tarkastusoikeuttaan käyttää. Apulaisoikeuskanslerin mukaan hallintolain palvelu- ja virallisperiaatteiden edellyttämällä tavalla kantelijalta olisi tullut tiedustella mistä nimenomaisesta rekisteristä tai rekistereistä hän halusi tietoja ja häntä olisi tarvittaessa tullut avustaa asiakirjan täyttämisessä kertomalla mitä rekistereitä kyseiseen kohtaan lomakkeessa oli mahdollista täyttää.

Apulaisoikeuskansleri saattoi esittämänsä näkemykset kantelijan tarkastusoikeuden käyttämistä koskevan pyynnön vastaanottaneen toimistosihteerin tietoon.

Esitutkintalain 11 ja 47 §
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 11, 14, 24 ja 33 §
Ohje SM-2003-2621/Si-2