01.09.2009

Kalanistutus - Sopimus

Kalakannan hoito

Kantelussa arvosteltiin tapaa, jolla vesivoimalaitosten rakentamiseen ja vesistön säännöstelyyn liittyvien vesioikeudellisten lupapäätösten mukaiset kalakannan hoitoa koskevat määräykset oli toteutettu Oulujoella. Kantelun mukaan maa- ja metsätalousministeriö oli laiminlyönyt velvollisuuksiaan, kun se ei ollut vaatinut Fortum Oy:n omistuksessa oleville voimalaitoksille asianmukaisena pidettäviä kalatalousvelvoitteita. Kantelussa epäiltiin, että silloisen maatalousministeriön ja Oulujoki Osakeyhtiön kesken 22.12.1954 tekemän ns. Montan sopimuksen vuoksi ministeriö oli ollut haluton puuttumaan vesioikeuskäsittelyssä asetettuihin kalatalousvelvoitteisiin. Istutusten alimittaisuus, erityisesti siian osalta, ilmeni verrattaessa niitä Montan sopimusalueella (Oulujoen edustan merialue, Oulujoen pääuoma, Oulujärvi) ja Perämeren alueella asetettuihin muihin kalatalousvelvoitteisiin.

Kanteluun antamassaan päätöksessä oikeuskansleri tarkastelee voimalaitoskohtaisesti kalakannan hoitoa koskevia lupamääräyksiä Oulujoella, mukaan luettuna Oulun kaupungin omistaman Merikosken voimalaitoksen kalatalousvelvoitteet, Oulujärven säännöstelystä aiheutuvia kalatalousvelvoitteita, Montan sopimusta, toimenpide-ehdotuksia kalataloudellisen velvoitehoidon tehostamiseksi Oulujoella.

Ratkaisussaan oikeuskansleri arvioi Oulujoen valjastamisesta vesivoimatalouden käyttöön aiheutuneita seurauksia, kalakannan hoitoa koskevien määräysten ja Montan sopimuksen välistä suhdetta sekä esitettyjä näkökohtia kalatalousvelvoitteiden tarkistamiseksi.

Johtopäätöksinään oikeuskansleri totesi, että laillisuusvalvonnan kannalta aihetta puuttua vuosikymmeniä sitten tehtyyn Montan sopimukseen ei ole. Sopimuksen tarkastelu on kuitenkin ollut tarpeen lähinnä kalakannan hoidolle olleen ja edelleenkin olevan merkityksen kannalta arvioitaessa toimenpiteitä kalatalousvelvoitteiden tarkistamisen kannalta. Tältä osin oikeuskansleri kiinnitti maa- ja metsätalousministeriön huomiota jäljempänä mainittaviin näkökohtiin.

Vaatimus irtaantua sopimuksesta liittyy pyrkimykseen tarkistaa asianomaisten voimalaitosten kalatalousvelvoitteita, erityisesti jos niissä viitataan sopimukseen. Sopimuksen arviointia ja sen muutostarpeiden tarkastelua koskee osaltaan hallintolain 6 §:ssä säädetty luottamuksensuoja. Pykälän viimeisen virkkeen mukaan viranomaisten toimien on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Tämän voi katsoa koskevan luottamusta sopimusten pysyvyyteen niin, ettei niitä ilman hyväksyttyjä perusteita tulkita tai sovelleta tavalla, joka heikentäisi sopijapuolen oikeusasemaa.

Luottamuksensuojan ulottuvuuteen liittyen keskeisin Montan sopimuksen vastaisista väitteistä koskee sopimuksen lainmukaisuutta lähinnä siinä, oliko ministeriöllä tai valtiolla ollut toimivalta tehdä sopimus. Toimivallan kannalta keskeisin määräys sisältyy sopimuksen 8. kohtaan, jonka voidaan katsoa koskevan asioita, joista päättäminen oli kuulunut asianomaisille lupaviranomaisille. Valtion ja voimayhtiön välisen sopimuksen oli katsottu sitoneen yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti sopimuspuolia. Vaille tarkempaa huomiota näyttää jääneen se näkökohta, millä tavoin sopimuksen sisältämillä asioilla voidaan katsoa olleen yksityiseen kalastusetuunkin ulottuvia vaikutuksia.

Niin ikään sopimuksen osalta voidaan ottaa huomioon, miten sopimus muuttuneissa olosuhteissa on täyttänyt sille asetetut tavoitteet. Lupapäätösten mukaisten kalateiden rakentamisesta luopuminen oli vaikeuttanut sopimuksen toteuttamista niin, ettei sopimusta ollut voitu soveltaa sellaisena kuin se oli alkuaan tehty.

Istutusvelvoitteiden osalta ilmenneen kompensaatiotarpeen täyttäminen sopimalla luvanhaltijan kanssa istutusten lisäämisestä tarkoittanee käytännössä sopimuksen muuttamista ja välillisesti lupapäätösten mukaisten kalanhoitovelvoitteiden korvaamista tai istutusvelvoitteiden muuttamista, sikäli kuin niihin on sisältynyt istutusvelvoitteita, jota on voinut muuttaa.

Vesioikeuskäsittelyssä asetettujen kalatalousvelvoitteiden tarkistamisen osalta asiaa koskevassa vesilain 2 luvun 22 §:n 4 momentissa on säädetty edellytyksistä, joiden täyttyessä velvoitteita voidaan muuttaa. Lähtökohtana voitaneen pitää sitä, millainen kalaston säilyttämiseen liittyvä kompensaatiotarve on ollut ja miten se on lupamääräyksin pystytty täyttämään.

Lupapäätösten mukaisten kalatalousvelvoitteiden osalta ei vuoden 1987 vesilain muutoksen jälkeen ole ollut perusteltua olettaa, että velvoitteet pysyisivät sellaisinaan jatkuvasti muuttumattomina. Vesilain 2 luvun 22 §:n 4 momentin soveltamisen kannalta riittänee, että objektiivisesti voidaan todeta olosuhteiden muuttuneen olennaisesti.

Asiassa saadun selvityksen perusteella on perusteltua aihetta epäillä, että Montan sopimusalueen Oulujoen pääuomassa olevien Fortum Oy:n voimalaitosten kalatalousvelvoitteita ei ole asetettu asianmukaisesti ja että ne eivät ole sillä tasolla, jolla ne voisivat olla. Kalalajeista erityisesti merellisen vaellussiian osalta kompensaatiotarve näyttää huomattavan suurelta.

Oikeuskansleri totesi, että laillisuusvalvonnassa käytettävissä olevilla keinoilla ei voida enemmälti puuttua tilanteeseen, mutta hän kiinnitti kuitenkin maa- ja metsätalousministeriön huomiota siihen, että se ylimpänä kalatalousasioista vastaavana ja yleisen kalatalousedun valvonnasta vastanneena viranomaisena itse voi selvittää Fortum Oy:n omistamien puheena olevien voimalaitosten voimassa olevien lupaehtojen mukaiset nykyiset kalatalousvelvoitteet ja arvioida, millaiset kalatalousvelvoitteet voimalaitoksille olisi voitu – Montan sopimuksesta huolimatta – asettaa tai voitaisiin nykyisten käsitysten mukaan asettaa. Tällöin ministeriöllä on tarpeelliseksi katsomansa lisäselvityksen hankittuaan mahdollisuus harkita, millaisia tarpeita ja oikeudellisia perusteita lupaehtojen tarkistamiselle on olemassa.

Lopuksi ministeriön huomiota kiinnitettiin siihen, mitä mahdollisuuksia valmisteilla oleva vesilaki saattaa tarjota.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.