18.8.2009

Rakennuslautakunnalle oli tehty ilmoitus epäillystä luvattomasta rakentamisesta ilmoittajien naapurikiinteistöllä. Ilmoituksessa esitettiin epäilyjä rakennuksen ullakon, vesikäymälän ja autokatoksen lupien ja lain mukaisuudesta ja arvosteltiin epäsuorasti rakennusvalvontaviranomaisten toimintaa mm. siten, että kiinteistölle olisi sallittu rakentaa huomattavasti enemmän kuin säännökset sallivat. Lautakuntaa pyydettiin ryhtymään toimenpiteisiin säännösten mukaisen tilan palauttamiseksi kiinteistölle. Kaupungin rakennustarkastaja oli tehnyt kiinteistöllä katselmuksen, jossa pöytäkirjan mukaan tarkasteltiin ainoastaan rakennuksen ullakkoa ja todettiin, että vapaa-ajan asunto oli toteutettu hyväksyttyjen piirustusten mukaisesti. Rakennustarkastaja oli selvityksen mukaan todennut katselmuksessa, ettei asiaa ollut tarpeen viedä rakennuslautakunnan käsiteltäväksi, koska ilmoituksen väitteet olivat perusteettomia. Asiassa ei ilmennyt, että ilmoituksen allekirjoittajille olisi ilmoitettu kirjeen perusteella suoritetuista toimenpiteistä. Apulaisoikeuskanslerille annettavan selvityksen oli valmistellut rakennuslautakunnan käsiteltäväksi ao. rakennustarkastaja.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että lähtökohtaisesti ilmoitustyyppisen kirjeen käsittelyn ja mahdollisten toimenpiteiden arvioimisen voitiin katsoa kuuluvan rakennustarkastajan toimivaltuuksiin. Vallitsevissa olosuhteissa asianmukainen käsittelytapa olisi kuitenkin ollut saattaa ilmoitus lautakunnan käsiteltäväksi sen sijaan, että rakennustarkastaja lopettaa käsittelyn arvioituaan väitteet ainakin asiakirjaselvityksen valossa puutteellisen aineiston pohjalta perusteettomiksi. Asiaa oli jo tuolloin olemassa olevan tiedon mukaan jouduttu mm. käyttötarkoituksen muuttamista koskevan poikkeamislupahakemuksen ja kantelijan kirje-, puhelin- ja sähköpostiyhteydenottojen vuoksi käsittelemään useita kertoja rakennusvalvontatoimistossa, rakennuslautakunnassa ja kaupunginhallituksessakin. Tällöin olisi ollut myös jälkikäteen todennettavissa, miten ilmoitusta on kaupungin toimielimissä käsitelty ja mitä asiassa on päätetty, mikä voi olla myös viranhaltijan oikeusturvan näkökulmasta parempi menettelyvaihtoehto. Asiassa oli tullut esiin useita seikkoja, jotka kokonaisuutena arvioiden olivat omiaan herättämään epäilyksiä rakennusvalvontaviranomaisten toiminnan tasapuolisuudesta etenkin, kun asiakirjaselvityksen valossa vaikutti siltä, että rakennusta oli vähitellen useiden vuosien kuluessa ja vaiheittain pyritty saattamaan vakituiseen asumiseen soveltuvaksi. Viranomaisen tulee myös vastata sen toimivaltaan kuuluvaan yhteydenottoon asianmukaisella tavalla. Tämä olisi voitu tehdä esimerkiksi lähettämällä katselmuksesta laadittu pöytäkirjanote täydennettynä vastauksilla muihin ilmoittajien selvästi yksilöimiin kysymyksiin. Esteellisyydestä apulaisoikeuskansleri lausui vielä, että kantelun kohteena oleva viranhaltija on kanteluasiassa asianosaisen asemassa. Laillisuusvalvojien käytännössä on katsottu, että kantelun kohteeksi selkeästi yksilöidyn viranhaltijan osallistuminen omaa menettelyään koskevan selvityksen valmisteluun ja esittelyyn viranomaisen toimielimessä ei ole hallintolain esteellisyyssäännösten mukaista. Valmistelusta ja esittelystä on erotettava kantelun kohteena olevan viranhaltijan kuuleminen, jota oikeuskanslerinviraston selvityspyyntökirjeessä edellytettiin.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti kaupunginhallituksen, ympäristö- ja rakennuslautakunnan ja rakennustarkastajan huomiota ilmoituskirjeen käsittelystä ja esteellisyydestä esittämiinsä näkökohtiin.

Perustuslain 2 § 3 mom.
Hallintolain 6 §, 8 §, 27 § ja 28 §