10.07.2009

Asiakirjajulkisuus - Lastensuojelu - Julkisuuslaki

Lastensuojeluilmoituksen tekijän henkilötietojen luovuttaminen

Henkilö oli toimeentulotukiasiakkuuden kautta tuntemalleen sosiaalityöntekijälle lähettänyt pitkiä ja sisällöltään yksityiskohtaisia sähköpostikirjoituksia, jotka sosiaalityöntekijä oli katsonut lastensuojeluilmoituksiksi ja toimittanut ne sellaisenaan eteenpäin viraston lastensuojeluyksikköön. Henkilö oli käynyt myös sosiaaliviraston toimitiloissa henkilökohtaisesti tekemässä lastensuojeluilmoituksia. Asiaa tutkittaessa ilmoitukset osoittautuivat perättömiksi. Lastensuojeluyksikkö oli luovuttanut tiedon ilmoituksen tekijän henkilöllisyydestä ilmoitusten kohteena olleelle perheelle.

Kantelussaan oikeuskanslerille ilmoitukset tehnyt henkilö katsoi, että sosiaalityöntekijä ei olisi saanut toimittaa viestejä edelleen, koska hän oli tarkoittanut viestit henkilökohtaisiksi ja ne sisälsivät tietoja hänen henkilöstään ja turvakiellon alaisista yhteystiedoistaan. Lisäksi hän katsoi, että sosiaaliviraston lastensuojeluyksikkö ei olisi saanut luovuttaa hänen salaisia ja turvakiellon suojaamia yhteystietojaan.

Antamassaan päätöksessä apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi, että viranomaisen virkasähköpostiin lähetettyjä ja sen toimialaan kuuluvia viestejä ei voinut pitää viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) soveltamisalan ulkopuolelle jäävinä yksityisluonteisina viesteinä. Kyseessä oli siten julkisuuslain tarkoittamat asiakirjat. Sosiaalityöntekijällä oli oikeus ja velvollisuus siirtää hänelle toimitetut asiakirjat hallintolain (434/2003) asiakirjan siirtoa koskevan 21 §:n perusteella edustamansa viranomaisen toimivaltaiseen yksikköön. Asiakirjat tuli siirtää sellaisinaan niistä ilmoittajan tietoja poistamatta, koska niiden asiakirjajulkisuus kuului asiassa toimivaltaisen elimen harkittavaksi.

Koska ilmoittajan lähettämien viestien tarkoitus jäi jonkin verran tulkinnanvaraiseksi, apulaisoikeuskanslerin sijainen lausui sosiaaliviraston ja kyseisen sosiaalityöntekijän tietoon saattamanaan käsityksenä, että sosiaalityöntekijän olisi hallintolaista ilmenevien hyvän hallinnon periaatteiden (6 ja 7 §:n palvelu- ja neuvontaperiaatteet) mukaisesti tullut ennen viestien edelleen toimittamista tarkistaa niiden lähettäjältä, oliko tämä viesteillään tarkoittanut tehdä lastensuojeluilmoituksen. Myös asiakirjan siirrosta olisi hallintolain 21 §:n 1 momentin mukaisesti pitänyt ilmoittaa sen lähettäjälle.

Tietojen luovuttamisessa ilmoitusten kohteena olleelle perheelle ei vastoin kantelijan käsitystä ollut kyse niin sanotun turvakiellon rikkomisesta. Väestötietolain mukainen turvakielto säätelee tietojen luovuttamista väestötietojärjestelmästä. Kantelun tarkoittamassa asiassa oli kyse viranomaisen oikeudesta luovuttaa lastensuojeluilmoituksen yhteydessä tietoonsa tulleet ilmoittajan henkilö- ja yhteystiedot ilmoituksen kohteelle.

Lastensuojeluilmoituksen tekemisen jälkeen sen kohteena ollut perhe oli asianosaisena asiassa ja oikeudet tiedon saantiin ilmoittajasta määräytyivät julkisuuslain säännösten perusteella. Julkisuuslain 3 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan asianosaisella on lähtökohtainen oikeus saada asiaa käsittelevältä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen, hänen asiansa käsittelyyn vaikuttavan asiakirjan sisällöstä. Saman pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan tätä oikeutta ei ole muun muassa silloin, jos tiedon antaminen olisi vastoin erittäin tärkeätä yksityistä etua. Saman momentin 7 kohdan mukaan tiedonsaantioikeutta ei ole lastensuojeluilmoituksen tekijän salassa pidettäviin osoite- ja muihin yhteystietoihin, jos tiedon antaminen vaarantaisi ilmoituksen tekijän turvallisuutta. Henkilön osoite- ja muut yhteystiedot voivat olla salaisia julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 31 kohdan perusteella.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen lausui, että tietojen salaamiseen ei riitä ilmoittajan halu pitää tietonsa salassa, vaan tiedon luovuttamisen on perustuttava viranomaisen objektiiviseen harkintaan, jossa on punnittava keskenään ristiriitaisia intressejä eli ilmoittajan tarvetta pitää tietonsa salassa ja ilmoituksen kohteen tarvetta oikeussuojan saamiseen aiheettomia ilmoituksia kohtaan. Yksityisen edun vaarantumisena on pidettävä lähinnä ilmoituksen kohteena olevan perheen taholta todennäköisesti uhkaavaa väkivaltaa. Sen sijaan esimerkiksi perättömistä ilmoituksista kenties seuraavia oikeudenkäyntejä ei voida pitää yksityistä etua vaarantavana tekijänä. Julkisuuslain tarkoituksena olevien asiakirjajulkisuuden ja vapaan tiedonsaannin johdosta lain asettamia rajoituksia näiden toteutumiselle on tulkittava ahtaasti.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi, että sosiaalivirasto ei asiakirjoista ilmenneissä olosuhteissa ollut ylittänyt sille kuuluvaa harkintavaltaa kun se oli katsonut, että julkisuuslain asettamat edellytykset ilmoittajan tietojen salassa pitämiselle eivät olleet täyttyneet ja tällä perusteella luovuttanut ilmoittajan tiedot ilmoituksen kohteena olevalle perheelle. Kyseisiä naapuriperhettä koskevia sähköpostikirjoituksiaan sosiaaliviranomaiselle lähettänyt henkilö tuomittiin sittemmin kunnianloukkausrikoksesta sakkoon.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.