28.7.2009

Kalanistutus

Siianistutusvelvoitteen toteutuminen

Kemijoen merialueella on pitkään vallinnut epäilyksiä siitä, että vesitaloudellisten lupapäätösten yhteydessä määrättyjen siianistutusvelvoitteiden toteuttamiseksi laadituilla istutussuunnitelmilla ei päästä niihin tavoitteisiin, joihin velvoitepäätöksillä on pyritty. Keskeisenä syynä tähän on pidetty siikaistukkaiden heikkoa kuntoa, lähinnä liian pientä kokoa.

Oikeuskansleri viittaa päätöksessään entisen oikeuskanslerin Paavo Nikulan 23.1.003 ja 1.5.2006 antamiin päätöksiin, joissa käsiteltiin siikaistutusten tuloksellisuutta Perämeren alueella. Asiassa saadun selvityksen mukana tilanne ei siikaistukkaiden kunnon tai elinkelpoisuuden osalta näy muuttuneen viimeisten istutuskausien aikana.

Päätöksessä todetaan, että velvoitepäätöksillä tavoiteltujen oikeustilojen jääminen toteutumatta tarkoittaa käytännössä lainvastaisen olotilan syntymistä. Vaikka kielteiseen asiantilaan on voinut vaikuttaa monet istutustoimintana liittyvät syyt, on perusteltua epäillä, että keskeinen syy on istukkaissa. Jos istutuksiin voidaan lupaehtojen rajoissa käyttää poikasia, jotka eivät pienestä koostaan johtuen ole elinkelpoisia, vika on tällaisen toiminnan sallivissa lupaehdoissa. Avoimia lupaehtoja, joiden täytäntöönpanossa on mahdollista päätyä kalatalousvelvoitteen tarkoituksen kannalta kielteisen lopputulokseen, voidaan pitää epätarkoituksenmukaisena.

Kalatalousvelvoitteet ovat voimassa toistaiseksi. Ne ovat siinä mielessä pysyviä, ettei laissa (ja lupapäätöksessä) ole määrätty, että ne tulisi tarkistaa määräajoin. Toisaalta kerran asetettuja kalatalousvelvoitteita tulee voida tarkistaa siinä tapauksessa, että niiden soveltaminen ja täytäntöönpano ei johda siihen tulokseen, johon niillä on pyritty. Kalatalousvelvoitteen muuttamista ja tarkistamista koskevasta menettelystä ja edellytyksistä on säädetty vesilain 2 luvun 22 §:n 4 momentissa (laissa 88/2000). Vesilain 2 luvun 22 c §:n 1 momentin 1 virkkeestä (laissa 88/2000) ilmenee, että 22 §:n 4 momentissa säädetty koskee myös ennen tämän lain voimaan tuloa annettuja vastaavia määräyksiä.

Mainittu säännös sivuaa osaltaan luottamuksensuojaperiaatetta, joka on saanut ilmauksensa hallintolain 6 §:ssä. Lainkohdan viimeisen virkkeen mukaan viranomaisen toimien on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Luvanhaltijalla ei kuitenkaan ole perusteita edellyttää lupaehdoilta pysyvyyttä tilanteessa, jossa vesilain 2 luvun 22 §:n 4 momentin soveltamisedellytykset ovat käsillä.

Lupaehtojen asettamisesta on kulunut huomattavan pitkä aika. On perusteltua olettaa, että siianistutusten onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä, kuten siikaistukkaiden kunnon merkityksestä on tähän mennessä kertynyt tietoa, vaikkakin joistakin yksityiskohdista saattaa olla epäselvyyttä.

Oikeuskansleri esittää, että maa- ja metsätalousministeriö käytettävissään olevan tietämyksen perusteella harkitsee, onko oikeudellisesti päteviä ja riittäviä perusteita tehdä ympäristölupavirastolle hakemukset sellaisten kalatalousvelvoitteiden saamiseksi, joilla siianistutusvelvoitteiden toteuttamiset turvataan Perämeren pohjoisosassa.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.