3.4.2009

Yleisradio tarjosi maksuttoman salauksenpurkukortin YLE:n lähetysten satelliittikatseluun lähetyssignaalin ulkopuolella oleville alueille sekä katvealueille, joita signaali ei tavoittanut. Mikäli kyseessä oli yksittäinen katvealue tai paikalta löytyi riittävä maanpäällinen signaali, mutta näkyvyyden järjestämiseksi vastaanottajan antennijärjestelmää oli uusittava tai uudelleen suunnattava, maksutonta korttia ei kuitenkaan yhtiön asiasta antaman toimintaohjeen mukaan voinut saada ilman antenniurakoitsijan todistusta. Antenniurakoitsijan käynnistä aiheutuvat kulut tulivat toimintaohjeen mukaan palvelun käyttäjän maksettavaksi. Kantelija katsoi, että koska YLE:n tehtävänä on tarjota televisio- ja radio-ohjelmisto kaikille yhtäläisin ehdoin, ei keneltäkään voitu vaatia erityistoimenpiteitä tai maksua kyseisen palvelun saamiseksi.

Kantelun johdosta antamissaan selvityksissä yhtiö esitti satelliittijakelua koskevia periaatteinaan seikkoja, jotka eivät käyneet ilmi tai poikkesivat yhtiön jakelusta antamista toimintaohjeista.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että Yleisradio Oy:stä annetun lain 7 §:n mukaisesti Yleisradion tehtävänä on yleisradio-ohjelmiston tuominen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Tämä velvollisuus koskee ohjelmiston sisällön ohella sellaista laadultaan riittävää palvelua, että jokainen voi yleisradiotarjonnan tosiasiallisesti vastaanottaa. Tämä julkisen palvelun velvoite koskee niin sanottuja YLE:n kanavia, ei kaupallisia kanavia. Säännös velvoittaa kohtelemaan palvelun käyttäjiä yhdenvertaisesti esimerkiksi palvelun maksullisuuden suhteen. Kun palvelu on yleisesti saatavissa kustannuksitta, sen saaminen ei jonkin asiakkaan kohdalla voi edellyttää maksuvelvollisuutta ilman hyväksyttävää syytä. Paitsi palvelutehtäväänsä koskevan erityislain, yhtiöllä on jo perustuslain säännösten perusteella velvollisuus asiakkaidensa yhdenvertaiseen kohteluun näiden asuinpaikasta riippumatta. Perustuslain 6 §:n mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan kuin muita jonkin henkilöön liittyvän syyn perusteella. Tällainen kielletty erotteluperuste voi olla muun muassa asuinpaikka. Näkyvyysalueen ulkopuolella tai katvealueilla asuvia henkilöitä ei näin ollen voida velvoittaa ryhtymään palvelun saamiseksi sellaisiin toimiin, joita muiltakaan palvelun käyttäjiltä ei palvelun saamiseksi edellytetä.

Perustuslain 21 §:n 2 momentissa taataan oikeus hyvään hallintoon. Hyvän hallinnon perusteista säädetään tarkemmin hallintolailla, jonka 9 §:n 1 momentin mukaan viranomaiselta edellytetään hyvää kielenkäyttöä. Viranomaisen laatimien tiedotteiden ja ohjeiden on siten oltava mahdollisimman yksiselitteisiä ja niissä on käytettävä täsmällistä ja tarkoitettua asiasisältöä vastaavaa kielellistä ilmaisua.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että myös sisäisellä toimintaohjeella määriteltyjen palveluehtojen sekavuus vaikeuttaa palvelun käyttäjien mahdollisuuksia saada oikeaa, käyttäjälle olennaista tietoa erilaisista palveluvaihtoehdoista ja niiden maksullisuudesta. Vaikka sisäistä ohjetta ei sinänsä suoraan jaettaisikaan palvelun käyttäjille, puutteellinen ja vaihteleva sisäinenkin ohjeistus vaikeuttaa yhtiön yhtenäisen palvelukäytännön luomista. Näiden seikkojen oikeaa ja tarkkaa tiedottamista korostaa Yleisradion lakisääteinen velvollisuus yleisradio-ohjelmiston toimittamisesta kaikille yhtäläisin ehdoin.

Selvityksessään apulaisoikeuskanslerille Yleisradio Oy ilmoitti satelliittikatselusta antamistaan toimintaohjeista poiketen, että antenniurakoitsijan käyntiä ei ole toimintaohjeen mukaisesti edellytetty ja että YLE:n kanavat purkavan kortin on voinut saada veloituksetta. Tämän perusteella apulaisoikeuskansleri katsoi, että yhtiö ei selvityksessään ilmoitetuissa olosuhteissa ollut rikkonut lakiin perustuvaa velvollisuuttaan saattaa ohjelmistonsa jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin eikä toiminnallaan vaarantanut perustuslaissa turvattua yhdenvertaisuutta. Apulaisoikeuskansleri saattoi Yleisradio Oy:n tietoon kuitenkin käsityksensä hallintolain viranomaisille asettamasta hyvän ja täsmällisen kielenkäytön vaatimuksesta.

Perustuslaki 6 § 1 ja 2 mom, 9 § 1 mom sekä 21 § 2 mom
Hallintolaki 9 § 1 mom