28.01.2009

Tuomio - Perusteleminen - Prosessinjohto

Syyttömyysolettaman huomioon ottaminen tuomion perusteluissa

Poliisi oli suorittanut esitutkinnan syyttäjien pyydettyä poliisia tutkimaan, oliko käräjätuomari syyllistynyt tuomiota perustellessaan kunnianloukkaukseen ja virkavelvollisuuden rikkomiseen. Tuomion mukaan käräjäoikeus oli havainnut päätösharkintavaiheessa, että todisteena esitettyihin televalvontatietokoosteisiin oli kirjoitettu puhelinliittymän kuuluneen sellaiselle vastaajalle, joka oli asian kiistänyt. Perustelujen mukaan käräjäoikeus oli päätellyt jutun tutkijoiden laatineen koosteet mainittuine merkintöineen. Toisena mahdollisuutena perusteluissa oli kuitenkin mainittu se, että syyttäjät olisivat lisänneet merkinnät koosteisiin.

Käräjätuomarin mukaan kysymys oli ollut todisteiden arvioinnin perustelemisesta. Hän oli kertomansa mukaan pyrkinyt ainoastaan ilmaisemaan ne periaatteessa mahdolliset tavat, joilla syyttäjien käräjäoikeudessa kirjallisina todisteina esittelemät televalvontatietokoosteet olivat saaneet sisältönsä.

Oikeuskansleri totesi päätöksessään muun muassa seuraavan.

Tuomioistuimella on velvollisuus perustella näyttöä koskeva ratkaisunsa. Näyttökysymyksen ratkaisemiseen usein liittyy esitettyjen todisteiden näyttöarvon arvioiminen. Sen lopputuloksen mahdollisimman avoin perusteleminen voi jossakin tilanteessa aiheuttaa vaaran, että todisteen esittäjä kokee itseään loukatun. Todisteen näyttöarvon perusteleminen on muun ohella mainitusta syystä vaativa tehtävä, jossa joudutaan pohtimaan muun muassa sananvalintoja ja jopa ilmaisujen sävyjä. Oikeudellista rajoitusta tuomioistuimen harkintavallalle näyttöratkaisun perustelemisessa merkitsee muun muassa rikoslaissa olevan kunnianloukkauskriminalisoinnin ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa vahvistetun syyttömyysolettaman periaatteen huomioon ottaminen.

Asiassa ei oikeuskanslerin mukaan voitu osoittaa, että käräjätuomari olisi tahallisesti vihjaissut syyttäjien tehneen merkintöjä kirjallisina todisteina esittelemiinsä asiakirjoihin. Tuomion kysymyksessä oleva sisältö ja sen aiheuttama väärinkäsityksen mahdollisuus näytti oikeuskanslerin mukaan olleen seurausta lähinnä käräjätuomarin perustelemistavasta ja sananvalinnoista. Oikeuskanslerilla ei ollut oikeudellisia perusteita todeta käräjätuomarin syyllistyneen rangaistavaan tekoon tai ylittäneen hänelle tuomarina kuuluvan harkintavallan. Sitä pitemmälle menevään tuomion perustelujen sisällön arviointiin hän ei tuomioistuinten perustuslaissa turvattu riippumattomuus huomioon ottaen katsonut laillisuusvalvojana voivansa ryhtyä.

Oikeuskansleri mainitsi päätöksessään, että tapauksessa tuomion perusteluissa esitetyltä todisteiden sisällön syntytapaa koskevalta pohdinnalta olisi ollut mahdollista välttyä, mikäli kysymystä olisi prosessinjohdon keinoin huomattu selvittää jo pääkäsittelyssä. Käräjätuomari ei kuitenkaan kertomansa mukaan ollut huomannut perusteluissa käsittelemäänsä kysymystä vielä pääkäsittelyn aikana.

Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artikla 2 kappale
Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 11 luku 4 §

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.