18.12.2008

Hovioikeus - Viipyminen

Hovioikeuden tuomioiden viivästyminen päätöksenteon jälkeen

Apulaisoikeuskansleri oli hovioikeuteen tekemänsä tarkastuksen yhteydessä havainnut tuomioiden antamisessa viivästymistä ja tämän vuoksi pyytänyt hovioikeutta toimittamaan oikeuskanslerinvirastoon tiedot vireillä olevista asioista, joiden ratkaisusta oli kulunut yli neljä kuukautta sekä ilmoittamaan ne erityiset syyt, joiden johdosta tuomion antaminen oli viivästynyt. Hovioikeuden toimittama materiaali koski viittä eri asiaa, joista kahdessa oli toimitettu pääkäsittely ja kolme ratkaistu kirjallisesta esittelystä.

Apulaisoikeuskansleri katsoi hovioikeuden toimittaman materiaalin perusteella tuomion antamisen viivästyneen päätöksenteon jälkeen yhdessä hovioikeuden pääkäsittelyssä käsittelemässä asiassa. Tuomio oli kyseisessä asiassa annettu noin viiden kuukauden kuluttua pääkäsittelyn päättymisestä. Kyse oli niin sanotusta ulosottovalituksesta, joka olisi edellyttänyt kiireellistä käsittelyä. Apulaisoikeuskansleri viittasi oikeudenkäymiskaaren asiaan liittyviin säännöksiin ja totesi, että päätösneuvottelun ja tuomion antamisen ajankohdasta on selkeästi laissa säädetty.

Apulaisoikeuskansleri totesi ratkaisussaan, että perusteluvelvollisuuden huolellinen noudattaminen on keskeinen osa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista sekä tuomioistuinjärjestelmämme oikeutuksen ja uskottavuuden kannalta välttämätöntä. Toisaalta asianosaisten oikeusturva ja joutuisa, keskitetty, suullinen sekä välitön oikeudenkäynti edellyttää, että asian kokonaiskäsittelyaika ei aiheettomasti pitkity ja päätösneuvottelut pidetään laissa säädetyin tavoin välittömästi pääkäsittelyn päätyttyä tai viimeistäänkin seuraavana arkipäivänä oikeudenkäynnin tapahtumien ollessa tuoreena muistissa. Menettelyä, jossa päätösneuvottelut tosiasiallisesti jatkuisivat niin sanotun konseptikierron aikana jopa usean kuukauden ajan pääkäsittelyn päättymisen jälkeen, ei voida pitää asiaan liittyvän oikeudenkäymiskaaren säännöksen mukaisena. Tapauksessa laissa säädetty 30 päivän määräaika tuomion antamiselle oli ylitetty huomattavasti, mikä ainoastaan osittain selittyi hovioikeuden haastavalla työtilanteella ja sillä, että kyse oli ollut verrattain vaativia tosiasia- ja oikeuskysymyksiä sisältävästä asiakokonaisuudesta.

Hovioikeuden asiassa antamaan selvitykseen liittyen apulaisoikeuskansleri totesi, ettei tuomion antamisen viipymistä voi lähtökohtaisesti perustella viraston sisäisillä työjärjestelyihin liittyvillä seikoilla ja että esimerkiksi henkilöstön vuosilomat ja muiden juttujen aikataulut on kyettävä vaativien juttujen hallinnoinnissa etukäteisesti huomioimaan.

Apulaisoikeuskansleri viittasi aiempaan hovioikeusmenettelyä koskevaan päätökseensä (Dnro 34/31/06) ja totesi, että vaikka laki ei suoraan velvoita tuomioistuinta ilmoittamaan asianosaisille, mikäli 30 päivän määräaika tuomion antamiselle ylittyy, niin määräajan ylittyessä huomattavasti on tuomioistuimen perusteltua tiedottaa asianosaisille viipymisestä. Apulaisoikeuskansleri perusteli näkemystään perustuslain ja virkamieslain asian viivytyksetöntä ja asianmukaista käsittelyä koskevilla säännöksillä sekä sillä, että näiden säännösten tarkoittama palveluperiaate voi tulla tuomioistuimessa sovellettavaksi niissä tilanteissa, joissa lainkäyttöä koskevista säädöksistä itsestään ei seuraa mitään nimenomaista ja yksilöityä toimintavelvoitetta. Apulaisoikeuskanslerin käsityksen mukaan palveluperiaate voidaan liittää perustuslaissa asetettuun asianmukaisen käsittelyn vaatimukseen.

Edellä mainitun lisäksi apulaisoikeuskansleri katsoi, että yhdessä kirjallisesta esittelystä ratkaistussa asiassa niin sanottu konseptikierto oli kestänyt kauan (n. 9 kk), mutta kyse ei ollut muun ohella asian laatu ja laajuus huomioon ottaen moitittavasta viivästyksestä. Apulaisoikeuskansleri toi esiin näkemyksensä, jonka mukaan lähtökohtaisesti päätösneuvottelu käydään esittelyssä ja esittelijä ja jäsenet laativat neuvottelu- tai äänestystuloksen mukaisen lopullisen ratkaisun heti tai ainakin mahdollisimman pian neuvottelun päätyttyä. Esittelyn jälkeen kyse tulisi olla lähinnä tuomion teknisluontoisesta muotoilusta. Kollegiaalisen päätöksenteon edut saattavat jäädä saavuttamatta, jos asian tultua esittelystä ratkaisukokoonpanon vapaiden neuvottelujen seurauksena ratkaistuksi, asia tämän jälkeen tosiasiallisesti ratkaistaan konseptikierron aikana useaan kertaan uudelleen. Tämä ei apulaisoikeuskanslerin mukaan ole myöskään asiaan liittyvien perustuslain, virkamieslain ja oikeudenkäymiskaaren säännösten hengen mukaista. Asian lopullisen ratkaisun ei tulisi tarpeettomasti sirpaloitua eikä viivästyä epätäydellisen valmistelun ja/tai juttuhallinnan vuoksi.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti hovioikeuden huomiota oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 17 §:n 2 momentissa säädetyn määräajan noudattamiseen tuomioita annettaessa tuoden esiin myös kantansa palveluperiaatteen merkityksestä asiassa.

Perustuslaki 21 §
Virkamieslaki 14 § 1 mom
Oikeudenkäymiskaari 24 luku 17 §

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.