24.10.2008
Perusteleminen - Syyttämättä jättäminen - Valtakunnansyyttäjä
| Diaarinumero: | 925/1/08 |
|---|---|
| Antopäivä: | 24.10.2008 |
| Ratkaisija: | OKA |
Syyttämättäjättämispäätöksen perusteleminen
Kihlakunnansyyttäjä oli ilmoittanut epäiltyä asiakirjan väärennys¬tä koskeneessa asiassa tekemänsä syyttämättäjättämispäätöksen perusteeksi syyllisyyttä koskevan näytön puuttumisen. Asiassa oli ollut kysymys asianomistajan väitteestä, jonka mukaan rikoksesta epäilty olisi merkinnyt asianomistajalta saamastaan rahasuorituksesta kirjoittamaansa kuittiin maksulle totuudenvastaisen perusteen. Asiassa ei ollut ollut kyse sellaisesta rikoslain väärennystä koskevissa säännöksissä tarkoitetusta tilanteesta, että asiakirjan olisi epäilty antaneen erehdyttävän kuvan alkuperästään tai että sen sisältöä olisi epäilty muutetun oikeudettomasti.
Syyttämättäjättämispäätöstä koskeva asianomistajan kantelu oli ollut apulaisvaltakunnansyyttäjän sijaisen käsiteltävänä. Hän oli päättänyt, ettei asiaa oteta uuteen syyteharkintaan, koska asiassa ei ollut perusteita epäillä syyttäjän ylittäneen harkintavaltaansa, syyttämättäjättämispäätöksen näyttö- ja oikeuskysymykset oli perusteltu asianmukaisesti ja koska syyttäjätoiminnan yhdenmukaisuus, tarkoituksenmukaisuus tai mikään muukaan syy ei sitä edellyttänyt.
Valtakunnansyyttäjä totesi asiasta oikeuskanslerille antamassaan lausunnossa, että kihlakunnansyyttäjän päätöksen peruste "ei näyttöä" oli ollut virheellinen. Asian ratkaisussa olisi tullut käyttää perustetta "ei rikos". Valtakunnansyyttäjän mielestä asianomistajan kihlakunnansyyttäjän päätöksestä tekemän kantelun tutkiminen valtakunnansyyttäjänvirastossa olisi ollut kerrottuun nähden perusteltua.
Oikeuskansleri yhtyi valtakunnansyyttäjän näkemykseen kihlakunnansyyttäjän tekemän syyttämättäjättämispäätöksen virheellisyydestä. Hän totesi, että kihlakunnansyyttäjä ei ollut päätöksessään perustellut asian oikeuskysymystä muutoin kuin ilmoittamalla väärennysrikoksen tunnusmerkistön sisältävän rikoslain säännöksen, vaikka säännöksen soveltuvuuden arvioimiseen ratkaisussa olisi ollut tapauksessa ilmeistä tarvetta.
Oikeuskansleri saattoi syyttämättäjättämispäätöksen perustelemisesta päätöksessään esittämänsä näkökohdat kihlakunnansyyttäjän tietoon. Hän lähetti lisäksi päätöksensä tiedoksi syyteharkintaratkaisua koskeneen kantelun ratkaisseelle valtionsyyttäjälle ja asiassa esittelijänä toimineelle valtakunnansyyttäjänviraston ylitarkastajalle.
Rikoslaki 33 luku 1 § 1 mom sekä 6 § 2 mom ja 3 mom