30.9.2008

Oikeuskansleri - Lausunto

Jatkokäsittelylupaa hovioikeudessa koskeva komiteanmietintö

Mietinnössä todettiin, että vaikka hovioikeuksia ei enää voitu pitää yleisesti ottaen ruuhkautuneina ja käsittelyajatkin olivat viime aikoina lyhentyneet, hovioikeusmenettelyä oli kuitenkin syytä edelleen kehittää yhä tarkoituksenmukaisempaan suuntaan. Muutoksenhakumenettelyä tuli mietinnön mukaan kehittää niin, että entistä laajemmin voitaisiin järkevällä tavalla ottaa huomioon muutoksenhaun kohteena olevan asian laatu. Tämä mahdollistaisi myös hovioikeuksien käytettävissä olevien voimavarojen kohdentumisen tarkoituksenmukaisella tavalla.

Oikeuskansleri piti näitä mietinnössä mainittuja lähtökohtia asianmukaisina ja esitettyjä tavoitteita kannatettavina. Hän totesi, että menettelyn kehittämisellä on mahdollista esimerkiksi vaikuttaa asioiden käsittelyaikoihin ja siten edistää perustuslain 21 §:n 1 momentissa jokaiselle turvattua oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa ilman aiheetonta viivytystä. Voimavarojen tarkoituksenmukaisemmalla kohdentumisella voi muutoinkin olla myönteinen vaikutus oikeusturvan ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiseen.

Mietinnön keskeisenä ehdotuksena oli, että hovioikeuksissa otettaisiin käyttöön seulontajärjestelmän korvaava jatkokäsittelylupajärjestelmä. Laissa säädettäisiin siitä, mitkä valitusasiat kuuluisivat järjestelmän piiriin ja mitkä olisivat jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytykset.

Oikeuskansleri totesi yleisesti ottaen näyttävän siltä, ettei ehdotus ollut ristiriidassa perusoikeussäännösten tai Suomea sitovien ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Huomion arvoista myös oli, että perustuslakivaliokunta oli muun muassa seulontamenettelysäännösten muutosehdotuksesta lausuessaan peräänkuuluttanut, että olisi syytä arvioida myös mahdollisuuksia luoda esimerkiksi muutoksenhakulupaan perustuva seulontamenettelyä selkeämpi järjestelmä. Samassa yhteydessä perustuslakivaliokunta oli huomauttanut, että esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksessa on muutoksenhakuoikeuden turvaamisen osalta tehty ero vähäisten ja vakavampien rikosten välillä ja että perustuslain 21 §:n 2 momentin säännös ei estä säätämästä vähäisiä poikkeuksia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin, kunhan tällaiset poikkeukset eivät muuta oikeusturvatakeiden asemaa pääsääntönä eivätkä vaaranna yksilön oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (ks. PeVL 30/2006, s. 5).

Oikeuskansleri totesi, että oikeusturvanäkökohdat edellyttäisivät lähtökohtaisesti soveltamisalaltaan mahdollisimman suppeaa jatkokäsittelylupajärjestelmää. Hovioikeuksien käytettävissä olevien voimavarojen kohdentuminen tarkoituksenmukaisella tavalla puoltaisi puolestaan soveltamisalaltaan mahdollisimman laajaa jatkokäsittelylupajärjestelmää. Kun tuli arvioida, oliko jatkokäsittelylupajärjestelmää syytä ottaa ehdotetussa muodossaan käyttöön, kyse oli paljolti punninnasta, jossa muun muassa riskejä yksittäisiin oikeudenmenetyksiin oli verrattava järjestelmästä saatavaan resurssihyötyyn. Ehdotetun järjestelmän osalta keskeistä olikin arvioida, oliko ehdotetussa jatkokäsittelylupajärjestelmässä oikeusturvanäkökohdat riittävässä määrin otettu huomioon.

Mietinnön mukaan asianosaisten oikeusturvan kannalta on tärkeää, että jatkokäsittelyluvan myöntämistä koskevat edellytykset ovat täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Tällöin ratkaisut olisivat parhaiten ennakoitavissa. Samanaikaisesti lupakriteereitä on voitava soveltaa moniin eri tilanteisiin siten, että oikeusturva ja ennakoitavuus myös yksittäistapauksessa toteutuvat. Näihin näkökohtiin oikeuskansleri totesi voivansa yhtyä. Hänen mukaansa näkökohtien merkitys korostuu erityisesti rikosasioissa vastaajan näkökulmasta.

Kun arvioitiin jatkokäsittelyluvan myöntämistä koskevien edellytysten täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta, huomio kiinnittyi erityisesti siihen, että jatkokäsittelylupa oli ehdotuksen mukaan myönnettävä muun ohella, jos ilmenisi "aihetta epäillä" käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta, mutta sitä ei kuitenkaan tarvitsisi myöntää yksinomaan näytön uudelleen arvioimista varten, ellei käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta olisi "perusteltua aihetta epäillä" valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella tai ratkaisun oikeellisuutta ei olisi mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä. Edellä siteeratut käsitteet olivat oikeuskanslerin näkemyksen mukaan varsin avoimia ja jättäisivät siten hovioikeudelle harkinnanvaraa. Säännös oli kaikkiaan tältä osin jossain määrin vaikeaselkoinen ja tulkinnanvarainen useine "kynnyksineen" (vrt. myös ehdotetun 26 luvun 15 §:n 1 mom.). Jotta lakia sovellettaisiin yhtenäisesti ja jotta käytettyjä käsitteitä ei tulkittaisi tavalla, joka voisi oikeusturvaa vaarantavasti johtaa soveltamisalaltaan mietinnössä ajateltua laajempaan jatkokäsittelylupajärjestelmään, perusteluissa olisi oikeuskanslerin mukaan ollut syytä täsmentää ne kriteerit, joilla näitä käsitteitä oli arvioitava, joskin hän myönsi että mainitunlaisten käsitteiden tarkempi määrittely käytännön ratkaisutilanteita silmällä pitäen ei ole helppo tehtävä. Oikeuskanslerin mielestä mietinnön perustelut olivat tässä kaiken kaikkiaan kuitenkin jääneet turhan suppeiksi.

Ehdotuksen mukaan jatkokäsittelylupaa ei siis edellä mainituissa tilanteissa tarvitsisi myöntää yksinomaan näytön uudelleen arvioimista varten. Ehdotettu järjestelmä tulisi näin ollen korostamaan käräjäoikeuksien tuomioiden ja erityisesti näyttöä koskevien ratkaisujen perustelujen seikkaperäisyyttä. Samalla voitiin olettaa, että oikeudenkäyntien painopiste entistä suuremmassa määrin tulisi olemaan alioikeustasolla. Tätä voitiin sinänsä pitää myönteisenä kehityssuuntana. Oikeuskansleri totesi, että jatkossa onkin tärkeää yleisesti kiinnittää huomiota käräjäoikeuksien tuomioiden perustelujen laatuun.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.