18.8.2008

Tuomari - Virkasyyte - Virkavelvollisuus

Päätös käräjätuomarin epäillyn virkarikoksen ym. johdosta

Käräjäoikeuden ratkaisut ja asian vireille tulo

Kantelija arvosteli sitä, että velkomusasian kantajan hyväksi yksipuolisella tuomiolla ratkaissut käräjäoikeus oli laiminlyönyt selvittää kantajan asianosaiskelpoisuuden.

Käräjäoikeus oli antanut asiassa yksipuolisen tuomion sillä perusteella, etteivät vastaajat olleet vastanneet määräajassa. Käräjäoikeus oli antanut haasteen tiedoksi kuuluttamalla sen jälkeen, kun postitiedoksianto haastehakemuksessa ilmoitettuun vastaajien Belgiassa olleeseen kotiosoitteeseen oli epäonnistunut. Asian oli ratkaissut käräjätuomari A.

Vastaajat olivat päätöksen tiedoksi saatuaan hakeneet siihen takaisinsaantia. Käräjäoikeus oli tällöin jättänyt kanteen tutkimatta, koska se ei ollut toimivaltainen sitä tutkimaan, ja velvoittanut kantajan korvaamaan vastaajien runsaan 3.000 euron suuruiset oikeudenkäyntikulut. Asian oli ratkaissut käräjätuomari B.

Kihlakunnanvouti oli ilmoittanut vastaajana asiassa olleen kantelijan asiamiehelle, ettei käräjäoikeuden viimeksi mainittua päätöstä voida panna täytäntöön, koska kantaja ei ollut oikeushenkilö eikä luonnollinen henkilö.

Oikeuskansleri pyysi keskusrikospoliisia suorittamaan esitutkinnan käräjätuomari A:n menettelyn tutkimiseksi. Sen valmistuttua oikeuskanslerinvirastossa tehtiin syyteharkinta. Lisäksi käräjätuomari B:ltä pyydettiin menettelystään asiassa selvitys.

Käräjätuomari A:n menettelyn arviointi

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun Neuvoston asetuksen N:o 44/2001 2 artiklan 1 kohdan mukaan kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimissa, jollei kyseisen asetuksen säännöksistä muuta johdu. Asetuksen liitteessä mainittuja kansallisia toimivaltasäännöksiä ei sen 3 artiklan 2 kohdan mukaan voida soveltaa sellaista henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa. Tällaisena toimivaltasäännöksenä liitteessä mainitaan oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n 1 momentin kolmas virke, jonka mukaan jos suomalainen oleskelee ulkomailla, haettakoon häntä myös siellä, missä hän Suomessa viimeksi asui.

Asetuksen 26 artiklan 1 kohdan mukaan jos jäsenvaltiossa nostetaan kanne sellaista vastaajaa vastaan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, ja jos vastaaja ei vastaa, tuomioistuimen on omasta aloitteestaan jätettävä asia tutkimatta, jollei se ole toimivaltainen asetuksen säännösten mukaan. Käräjätuomari A:n olisi siten tullut jättää asia viran puolesta tutkimatta eikä ratkaista asiaa yksipuolisella tuomiolla.

A perusteli esitutkinnassa menettelyään asian dispositiivisuudella ja sillä, ettei hänen tiedossaan asiaa ratkaistessa ollut vastaajien suhtautuminen oikeuspaikkakysymykseen. Oikeuskansleri totesi päätöksessään, ettei asian dispositiivisuudella ollut asiassa merkitystä tuomioistuimen toimivallan kannalta. Hänen mukaansa on selvää, että mikäli vastaajat eivät vastaa haasteeseen, tulee tuomioistuimen aina viran puolesta selvittää toimivaltansa olemassaolo.

Käräjätuomari A oli lisäksi ratkaissut asian kantajan hyväksi selvittämättä sen asianosaiskelpoisuutta. A:n näkemyksen mukaan mikään ei edellyttänyt kantajan asianosaiskelpoisuuden selvittämistä, koska asiaa hoiti päivätyönään oikeudellisia asioita hoitava lakiasiaintoimisto. Asianosaiskelpoisuus olisi tullut hänen mukaansa selvittää vain siinä tapauksessa, että joku olisi tehnyt siitä väitteen. Oikeuskansleri totesi kantajan asianosaiskelpoisuuden olevan ehdottoman prosessinedellytyksen, jonka olemassaolo tuomioistuimen on tutkittava viran puolesta.

Jutun asiakirjoista ei käynyt ilmi, mihin haastehakemuksen allekirjoittajan oikeus edustaa kantajaa perustui. Puhevallan perustetta selvittäessään A:lle olisi mitä ilmeisimmin selvinnyt kantajan asianosaiskelpoisuuden puuttuminen. Sitäkään A ei kuitenkaan ollut tehnyt.

A oli postitiedoksiannon epäonnistuttua kantajan pyynnöstä päättänyt antaa haasteen tiedoksi kuuluttamalla sen sijaan, että olisi huolehtinut tiedoksi annettavien asiakirjojen toimittamisesta Belgian viranomaisille. Oikeudenkäymiskaaren mukaan tuomioistuin huolehtii tiedoksiannon toimittamisesta kuuluttamalla, jollei tiedoksiannon vastaanottajan olinpaikasta voida saada tietoa. Asiaa koskevan säännöksen esitöissä on todettu, että tiedoksianto kuuluttamalla tulee kysymykseen ainoastaan silloin, kun ei ole käytössä mitään muuta tiedoksiantotapaa, ja että kuuluttamiseen tulee ryhtyä ainoastaan silloin, kun tuomioistuin on täysin vakuuttunut siitä, että asianosaisen asuinpaikka on tuntematon. Oikeuskäytännössä on todettu, ettei edellytyksiä toimittaa tiedoksianto kuuluttamalla ole yksinomaan sillä perusteella, että tiedoksianto postitse on epäonnistunut.

Oikeuskansleri totesi, että ottaen huomioon käräjätuomari A:n omaksuma menettelytapa, että käräjäoikeus tutkii toimivaltansa, kantajan asianosaiskelpoisuuden sekä kantajaa asiassa edustavan henkilön oikeuden käyttää puhevaltaa ainoastaan vastaajan niistä tekemistä väitteistä, olisi vastaajien oikeusturvan kannalta ollut korostetun tärkeää, että he olisivat saaneet tosiasiallisestikin tiedon käräjäoikeuden käsiteltäväkseen ottamasta toimivaltaansa kuulumattomasta asiasta.

Vastaajien oikeusturva oli ollut tapauksessa korostuneen riippuvainen käräjäoikeuden toiminnan asianmukaisuudesta, kun haaste oli annettu tiedoksi kuuluttamalla ja vastaajat eivät olleet siihen vastanneet. A oli kuitenkin kerrotuin tavoin ratkaissut asian kantajan hyväksi yksipuolisella tuomiolla, vaikka se olisi tullut lain mukaan jättää tutkimatta. A:n menettelyä arvioitaessa oli lisäksi otettava huomioon, että hän oli ratkaissut asian, vaikka se olisi tullut jättää tutkimatta myös kantajan asianosaiskelpoisuuden puuttumisen vuoksi oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisesti, että hän ei ollut huolehtinut haasteen tiedoksiannosta oikeudenkäymiskaaren edellyttämällä tavalla, ja ettei hän ollut myöskään selvittänyt, mihin kantajaa edustaneen henkilön oikeus käyttää kantajan puhevaltaa oli perustunut.

A:n kerrotusta menettelystä oli aiheutunut asian vastaajille vahinkoa, sillä he olivat joutuneet hakemaan yksipuoliseen tuomioon takaisinsaantia, mistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut olivat jääneet heidän vahingokseen. Oikeuskansleri totesi A:n menetelleen olennaisesti vastoin sitä mitä tuomarin viran asianmukaiselta hoitamiselta voidaan edellyttää. Kyseisenlainen menettely oli omiaan heikentämään luottamusta lainkäytön asianmukaisuuteen. A:n teko ei oikeuskanslerin arvion mukaan ollut tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistössä tarkoitetuin tavoin vähäinen.

Käräjätuomari B:n menettelyn arviointi

Asian takaisinsaantiasiana käsitellyt käräjätuomari B oli niin ikään kantajan asianosaiskelpoisuutta tutkimatta tuominnut kantajan suorittamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut. Antamassaan selvityksessä B hän viittasi oikeuskirjallisuudessa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan ulkomaisen oikeushenkilön asianosaiskelpoisuutta ryhdytään tutkimaan vain, jos siitä tehdään oikeudenkäynnissä väite. Hän ei kertomansa mukaan ollut tutkinut asianosaiskelpoisuutta, koska vastaajat eivät olleet esittäneet mainitunlaista väitettä ja asiassa oli jo annettu yksipuolinen tuomio.

Oikeuskansleri totesi käsityksenään, että tuomioistuimen on todettava ehdottoman oikeudenkäyntiedellytyksen puuttuminen omasta aloitteestaan riippumatta siitä, onko asianosainen esittänyt prosessiväitteen vai ei, ja että ehdottomissa prosessinedellytyksissä oleva puute on otettava huomioon koko oikeudenkäyntimenettelyn ajan. Se B:n menettelylleen esittämä peruste, että asia oli jo ratkaistu yksipuolisella tuomiolla, teki asianosaiskelpoisuuden tutkimatta jättämisen kuitenkin sikäli ymmärrettäväksi, että B:llä oli ollut syytä olettaa käräjäoikeuden jo tutkineen kantajan asianosaiskelpoisuuden asian yksipuolisella tuomiolla ratkaistessaan. Muiden B:n selvityksessään asianosaiskelpoisuuden tutkimatta jättämiselle esittämien perusteiden painoarvo voitiin kuitenkin oikeuskanslerin mielestä kyseenalaistaa.

Toimenpiteet

Oikeuskansleri päätti nostettavaksi käräjätuomari A:ta vastaan syytteen rikoslain 40 luvun 10 §:ssä kriminalisoidusta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Hän saattoi lisäksi käräjätuomari B:n tietoon asianosaiskelpoisuuden olemassaolon tutkimisesta päätöksessään esittämänsä näkemykset.

Rikoslaki 40 luku 10 §

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.