7.8.2008

Syyttäjä - Viipyminen - Oikeudenmukainen oikeudenkäynti

Syyteharkinnan viipyminen

Kantelija arvosteli rikosasian pitkää käsittelyaikaa. Rikosilmoitus tehtiin asiassa poliisille toukokuussa 2000. Lähes välittömästi tämän jälkeen kantelijaan kohdistettiin ensimmäiset tutkintatoimet. Esitutkinta kesti noin vuoden ja syyteharkinta lähes neljä vuotta. Sekä käräjäoikeus että hovioikeus käsittelivät asiaa hieman yli vuoden. Korkein oikeus totesi päätöksellään joulukuussa 2007, ettei asiassa myönnetä valituslupaa.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi päätöksessään, että syyteharkinnan joutuisuuden voidaan yleisesti todeta olevan tärkeää muun muassa ottaen huomioon perustuslain 21 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa turvatun oikeuden saada asiansa käsitellyksi viivytyksettä ja kohtuullisen ajan kuluessa. Hänen mukaansa asian lähes neljän vuoden syyteharkinta-aikaa oli jo lähtökohtaisesti pidettävä ongelmallisen pitkänä. Lisäksi mikään ei viitannut siihen, että kyseinen syyteharkinta olisi ollut oikeudellisesti vaikea tai että asia olisi ollut poikkeuksellisen laaja. Mikään ei myöskään viitannut siihen, että syyteharkinnan viipyminen olisi johtunut kantelijan omasta menettelystä.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen yhtyi apulaisvaltakunnansyyttäjän sijaisen asiassa antamassa lausunnossa esittämään näkemykseen, että lähes neljän vuoden syyteharkinta-aikaa ei voitu pitää kohtuullisena. Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi, että syyttäjä ei ollut menetellyt oikeudellisesti hyväksyttävästi syyteharkinnan valmistuttua lopullisesti vasta lähes neljä vuotta sen jälkeen kun asia oli tullut syyteharkintaan.

Käsillä olleessa tapauksessa asian kokonaiskäsittelyajaksi (ensimmäisistä tutkintatoimista korkeimman oikeuden valituslupaa koskevaan päätökseen) muodostui yli seitsemän vuotta seitsemän kuukautta. Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi, että asian käsittely oli kestänyt niin pitkään, että käsittelyaikaa oli pidettävä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaisen kohtuullisen ajan ylittävänä. Kokonaiskäsittelyaika oli siten ylittänyt oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetetut vaatimukset.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi esittämänsä käsityksen syyttäjän virheellisestä menettelystä hänen tietoonsa. Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi päätöksessä esittämänsä näkökohdat lisäksi valtakunnansyyttäjänviraston ja oikeusministeriön tietoon.

EIS 6 artikla
PL 21 § 1 mom.
VirkamL 14 § 1 mom.
YsjäL 1 § 1 mom.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.