29.1.2008

Kantelijat olivat yöpyneet teltassa järven rannalla. Kalastuksenvalvoja oli aamulla käskenyt heitä lopettamaan telttailun alueella. Siltä osin kuin kalastuksenvalvojan voitiin katsoa toimineen kalastuksenvalvojan ominaisuudessa ja julkista hallintotehtävää hoitavana henkilönä kehottaessaan kantelijoita poistumaan järven alueelta, apulaisoikeuskansleri totesi hänen toimineen kalastuslaissa kalastuksenvalvojalle määritelty toimivalta ja tehtävät ylittäen.

Apulaisoikeuskanslerin näkemyksen mukaan käsiteltävänä oleva kantelu oli osoitus kalastuksenvalvontaa koskevan lainsäädännön kiireellisestä uudistamistarpeesta. Ministeriö oli oikeuskanslerille antamassaan selvityksessä ja lausunnossa todennut, että se on käynnistänyt toimenpiteet kalastuksenvalvontatoiminnan viranomaisvalvonnan parantamiseksi.

Rikosylikonstaapeli oli tutkinut kantelijoiden poliisille 9.11.2002 tekemän tutkintapyynnön perusteella kysymyksessä olevaa asiaa virkavallan anastuksena, jossa kantelijat olivat olleet asianomistajina. Päätöksessä 29.11.2002 oli todettu, ettei asiassa ollut tapahtunut rikosta. Rikosylikonstaapeli oli päätöksensä perusteluissa todennut muun muassa, että kalastuksenvalvojalla oli ollut kunnan järjestyssäännön nojalla laillinen oikeus kehottaa kantelijoita purkamaan teltta, eikä teko ollut myöskään ollut "omankädenoikeutta". Kantelijoiden osalta perusteluissa oli viitaten tuolloin voimassa olleeseen asianomaisen kunnan järjestyssääntöön todettu, että kantelijoiden järjestyssääntörikkomus oli sinänsä ollut vähäinen eikä poliisi ollut ryhtynyt heidän osaltaan toimenpiteisiin.

Rikosylikonstaapelin päätöksessä ei ollut ensinnäkään mainittu päätöksen oikeudellista perustetta, joka lienee ollut esitutkintalain (449/1987) 2 § tai 43 §:n 2 momentti. Päätöksessä ei ollut selkeästi ilmoitettu sen lopputulosta eli että esitutkintaa ei aloiteta taikka että esitutkinta lopetetaan. Apulaisoikeuskansleri lausui, että esitutkintapäätösten perustelemisesta ei ole erityissäännöksiä, mutta perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaisesti jokaisella on oikeus saada asiassaan perusteltu päätös, josta tulisi ilmetä myös selkeästi päätöksen lopputulos ja sen oikeudellinen peruste.

Vaikka tutkinnan kohteena oli ollut kalastuksenvalvojan menettely, rikosylikonstaapelin päätöksestä sai tosiasiassa käsityksen, että tutkinnan kohteena olisi kalastuksenvalvojan lisäksi tai sijasta ollut poliisille tutkintapyynnön tehneiden ja asiassa asianomistajan asemassa olleiden kantelijoiden toiminta ja että kantelijat olisivat syyllistyneet järjestyssääntörikkomukseen.

Apulaisoikeuskanslerin päätöksessä todettiin vielä, että kalastuslain mukaiset kalastuksenvalvojan toimivalta ja tehtävät huomioon ottaen rikosylikonstaapelin päätös oli virheellinen myöskin siltä osin, kuin siinä oli katsottu kalastuksenvalvojalla olleen laillinen oikeus kunnan järjestyssäännön nojalla kehottaa kantelijoita purkamaan teltta.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti kalastuksenvalvojan huomiota kalastuslaissa määriteltyyn kalastuksenvalvojan toimivaltaan ja sen rajoihin. Apulaisoikeuskansleri pyysi maa- ja metsätalousministeriötä ilmoittamaan 31.12.2008 mennessä, millaisiin toimenpiteisiin se on ryhtynyt kalastuksenvalvontaa koskevan lainsäädännön osalta. Rikosylikonstaapelin kohdalla apulaisoikeuskansleri kiinnitti hänen huomiotaan esitutkintaa koskevien päätösten ja niiden perusteluiden lainmukaisuuteen ja asianmukaisuuteen.

Kalastuslaki (286/1982) 96 § (493/1997) 1 mom. ja 97 § 1 mom.
Perustuslaki 21 § 2 mom.
Esitutkintalaki (449/1987) 2 § ja 43 § 2 mom.