05.12.2007

Vanhentuminen

Syyteoikeuden vanhentuminen

Käräjäoikeus oli tuominnut vastaajan rangaistukseen kolmesta eri teosta, joista yhden syyteoikeus oli vanhentunut ennen kuin haaste oli annettu vastaajille tiedoksi.

Saadun selityksen mukaan vanhentumista ei ollut havaittu ratkaisua tehdessä.

Korkein oikeus oli sittemmin apulaisoikeuskanslerin hakemuksesta purkanut tuomion syyksi luetun vanhentuneen teon sekä yhteisen rangaistuksen osalta ja saattanut asian uudelleen käräjäoikeuden käsiteltäväksi uuden rangaistuksen tuomitsemista varten. Vastaajalle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus pysyi ennallaan ja ehdollisen rangaistuksen ohella määrätty sakko aleni viidellä päiväsakolla. Alkuperäistä korkeampaa sakkoa ei ollut maksettu.

Tällaista oikeudellisesti vaikuttavan seikan huomiotta jäämistä on pidettävä huolimattomuutena. Virantoimituksessa huolimattomuudesta tehty virhe voi olla rangaistavaa rikoslain 40 luvun 10 §:ssä tarkoitettuna tuottamuksellisena virkarikoksena. Virheen moitittavuuden arvioinnissa on otettava huomioon virheestä aiheutuneet seuraukset; rikosvastuu edellyttää, ettei teko, sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat huomioon ottaen, ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

Vähäisyyden arvioinnille ei ole lainsäädännössä tai lain esitöissä esitetty kriteerejä. Asia on aina arvioitava tapauskohtaisesti. Vähäisenä pidettävien tekojen sulkeminen tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistön ulkopuolelle toteutettiin lailla rikoslain virkarikosluvun uudistuksen yhteydessä. Lakivaliokunnan lainmuutosta koskevassa mietinnössä todetaan, että vähäisenä pidettäisiin lähinnä menettelytapaan liittyviä virheitä.

Vanhentuneen rikoksen tuomitseminen tapahtuu aina tuomitun vahingoksi, ja virhettä on itsessään pidettävä luonteeltaan vakavana. Rangaistuksen tuomitseminen teosta, josta ei rangaistusta lain mukaan enää voi seurata on omiaan heikentämään luottamusta oikeudenhoitoa kohtaan. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa oli oikeuskanslerin käsityksen mukaan otettava kuitenkin huomioon myös virheen syntytapa ja virheen aiheuttamat tosiasialliset seuraukset. Oli muun muassa arvioitava sitä, miten vakavaa huolimattomuutta virhe ilmentää.

Vastaaja oli vanhentuneena tuomitun näpistyksen osalta syytteessä varkaudesta, joka ei ollut tekona vanhentunut kun haaste oli annettu vastaajalle tiedoksi. Asiassa oli yritetty järjestää kaksi pääkäsittelyä joita ei kuitenkaan ollut pidetty, kun kaikki paikalle haastetut eivät saapuneet oikeuteen. Oikeuskansleri katsoi, ettävanhentumisen huomaamatta jäämiseen on osaltaan voinut vaikuttaa se, että asiassa on ollut edellä kerrottuja peruuntuneita käsittelyjä ja ensimmäinen haaste oli annettu tiedoksiannettavaksi ennen kuin näpistyksen syyteoikeus oli päättynyt.

Virheestä ei ole ollut vastaajan kannalta haitallisia täytäntöönpanoseuraamuksia.

Oikeuskansleri katsoi, että puheenjohtajan virhettä on edellä kerrotuilla perusteilla pidettävä tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistön tarkoittamalla tavalla vähäisenä.

Oikeuden puheenjohtajana toimineelle käräjätuomarille annettiin valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 6 §:n 1 momentin mukainen huomautus tuomiossa olleesta virheestä.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.