13.11.2007

Tutkinnanjohtaja oli ilmoittanut tekemässään esitutkintapäätöksessä asian ratkaisuksi "Jätetty syytteeseen saattamatta" ja ratkaisun perusteeksi "Rikos vanhentunut (yleinen)". Päätöksessä ei ollut ilmoitettu ratkaisun perusteena ollutta säännöstä eikä perusteltu tutkinnanjohtajan tekemää johtopäätöstä, jonka mukaan asian syyteoikeus oli vanhentunut. Päätökseen merkitty epäillyn teon tapahtuma-aika oli ristiriidassa teon rikosoikeudellista vanhentuneisuutta koskevan arvion kanssa. Päätöksen perusteluissa oli todettu, ettei asiassa ollut ilmennyt seikkaa, joka olisi osoittanut jonkun toimineen kysymyksessä olleessa tapauksessa tahallisesti.

Oikeus saada asiassaan perusteltu päätös kuuluu perustuslaissa mainittuihin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeisiin. Asianosaisilla on tarve tietää, miksi esitutkintaa ei asiassa toimiteta tai miksi se on lopetettu. Päätöksen perustelut mahdollistavat lisäksi ratkaisujen ulkoisen kontrolloitavuuden. Niillä on merkitystä myös ratkaisijan oman itsekontrollin kannalta, sillä ratkaisija joutuu perusteluja kirjoittaessaan pohtimaan päätöksensä oikeudellista kestävyyttä. Perusteluilla on merkitystä myös viranomaisen toimintaa kohtaan tunnettavan luottamuksen kannalta.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, ettei asiassa poliisilta tutkintaa pyytänyt asianomistaja saanut tutkinnanjohtajan tekemän päätöksen perusteella yksiselitteistä vastausta siihen, miksi esitutkintaa ei asiassa toimitettu tai miksi se oli lopetettu. Päätöksestä ei käynyt selkeästi ilmi sen sisältämän ratkaisun sisältö eikä oikeudellinen peruste. Päätösperusteluista ei ilmennyt myöskään tutkinnanjohtajan asian rikosoikeudellista vanhentuneisuutta koskevaan arvioon johtanut oikeudellinen päättely.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti päätöksen tehneen komisarion huomiota esitutkintapäätöksen asianmukaiseen perustelemiseen.

Perustuslaki 21 § 2 mom