2.4.2007

ASIAN VIREILLE TULO

Oikeuskanslerinviraston suorittamassa rangaistustuomioiden tarkastuksessa havaittiin, että käräjäoikeuden 1.11.2004 antama tuomio oli virheellinen.

Perustuslain 110 §:n 1 momentin mukaan syytteen nostamisesta tuomaria vastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa päättää oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies.

TAPAHTUMATIETOJA

Käräjäoikeus oli tuominnut vastaajan muun ohessa luvattomasta käytöstä ja teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla yhteiseen kolmen kuukauden mittaiseen vankeusrangaistukseen ja vankeusrangaistuksen sijasta 90 tunnin yhdyskuntapalveluun. Vastaajalle syyksi luetut luvaton käyttö ja teräaseen hallussapito yleisellä paikalla oli tehty 25.8.2001. Syyttäjä oli toimittanut haastehakemuksensa käräjäoikeuteen 12.2.2003. Käräjäoikeudesta saadun haastetodistuksen mukaan haaste oli annettu vastaajalle tiedoksi 5.10.2004 eli vasta sitten kun tekojen syyteoikeuden vanhentumisaika olijo päättynyt. Vastaaja oli näin tuomittu vanhentuneista teoista.

Korkein oikeus purki 28.4.2006 antamallaan päätöksellä apulaisoikeuskanslerin hakemuksesta käräjäoikeuden tuomion siltä osin kuin vastaaja oli tuomittu vanhentuneista teoista, ja tuomitsi vastaajan hänen viakseen jääneistä teoista 75 päiväksi vankeuteen ja vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun.

Rikosseuraamusviraston oikeudellisesta yksiköstä saadun tiedon mukaan vastaaja on suorittanut käräjäoikeuden tuomion mukaisen 90 tunnin yhdyskuntapalvelun 13.4.2005 - 5.9.2005.

ALUSTAVA SELVITYS

Käräjäoikeudesta on hankittu oikeuden puheenjohtajan ja asian käsittelyyn osallistuneitten lautamiesten selitykset.

Oikeuden puheenjohtajana toimineen käräjätuomarin omasta ja lautamiesten puolesta antamassa selityksessä todetaan virheen tapahtuneen.

ESITUTKINTA

Kun alustavan selvityksen perusteella oli syytä epäillä rikosta, apulaisoikeuskansleri 18.10.2006 päivätyllä kirjeellä pyysi Keskusrikospoliisia suorittamaan esitutkinnan asiassa. Keskusrikospoliisin pääosasto on suorittanut esitutkinnan, jossa epäiltynä kuultiin oikeuden puheenjohtajana toiminutta käräjätuomaria.

Käräjätuomari on esitutkinnassa toimitetussa kuulustelussa 13.11.2006 todennut virheen tapahtuneen tilanteessa, jossa hänellä oli erittäin suuri työmäärä minkä lisäksi hän oli joutunut toimimaan sairaslomasijaisena rikososaston johtajana keväällä ja syksyllä 2004. Osasyynä haastamisen viipymiseen hän kertoo olleen toisen asiassa tuomitun vastaajan vaikean loukkaantumisen, joka esti asian käsittelypäivän määräämisen.

Loppulausunnossaan käräjätuomari on edelleen viitannut useasta syystä johtuneeseen vaikeaan työtilanteeseensa ja rikosasian toisen vastaajan vammautumiseen, joka aiheutti muun muassa uskotun miehen määräämisen tarpeen ja asian käsittelyn hidastumisen.

SOVINTO

Käräjätuomari ja rikosasiassa vastaajana ollut ovat 30.11.2006 tehdyllä sopimuksella päässeet sovintoon asiassa, eikä vastaajalla ole asiassa vaatimuksia.

KÄRÄJÄTUOMARIN KUULEMINEN OIKEUSKANSLERINVIRASTOSSA

Apulaisoikeuskansleri oli 5.2.2007 vielä kuullut käräjätuomaria tapahtuma-ajonkohdan työtilanteesta. Käräjätuomari kertoi tilaisuudessa hänellä osastonjohtajan sijaisena olleista tehtävistä sekä muiden hänellä olleiden tehtävien vaikutuksesta normaalin käräjätuomarin työn suorittamiseen.

RATKAISU

Rikoslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin 4-kohdan mukaan rangaistusta ei saa tuomita, ellei syytettä ole nostettu kahdessa vuodessa, jos kovin rangaistus on vapausrangaistusta enintään vuosi tai sakkoa. Tässä tapauksessa tuomio oli annettu luvattomasta käytöstä, josta rangaistuksena on rikoslain 28 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan sakkoa tai enintään vuosi vankeutta, ja teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla, josta rangaistuksena on järjestyslain 18 §:n mukaan sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Asiassa on riidatonta, että oikeus oli menetellyt lainvastaisesti tuomitsemalla vastaajan teosta, jonka syyteoikeus oli vanhentunut.

Käräjätuomarin menettelyn arviointi

Rikosoikeudellisesti käräjätuomarin menettelyä asiassa on arvioitava rikoslain 40 luvun 10 §:n tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistön valossa. Kyseisen säännöksen mukaan "jos virkamies virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta muulla kuin 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta varoitukseen tai sakkoon."

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että käräjätuomari on, tuomitessaan vastaajan vanhentuneesta teosta, huolimattomuudesta rikkonut virkavelvollisuutensa.

Tapauksessa on vielä arvioitava, ylittääkö teko edellä esitetyssä lainkohdassa säädetyn "vähäisyyskynnyksen".

Vähäisyyden arvioimiselle ei lainsäädännössä eikä lain esitöissä ole esitetty kriteerejä. Arviointi on tehtävä tapauskohtaisesti yleistettävissä olevien kriteerien mukaisesti. Vähäisenä pidettävien tekojen sulkeminen tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistönulkopuolelle toteutettiin virkarikosuudistuksen yhteydessä lailla 792/1989. Tuolloin pohdittiin tuottamuksellisten virkarikosten rangaistavuuden perusteita ja tarvetta. Hallituksen esityksessä (HE 58/1988 vp. s. 19) vedetään rangaistavan menettelyn rajaa mm. näin: "... rangaistavuuden ulottaminen vähäisiin, lähinnä määrättyä menettelytapaa koskevien säännösten rikkomuksiin, joilla ei ole viran asianmukaisen hoidon tai yksityisten etujen kannalta mainittavampaa merkitystä, ei nykyoloissa ole tarkoituksenmukaista."

Tästä on pääteltävissä, että vähäisyyttä arvioitaessa on huomiota kiinnitettävä muun muassa siihen, miten olennaisesti tekijä on menetellyt vastoin kyseisen viran asianmukaisen hoitamisen velvollisuutta ja missä määrin teko loukkaa tai vaarantaa yksityistä etua. Kirjallisuudessa on todettu merkitystä annetun sille, onko virheestä aiheutunut haittaa tai vahinkoa (Rautio, Ilkka teoksessa Rikosoikeus s. 1304-1305. Helsinki 2002). Oikeuskäytännössä on katsottu olevan merkitystä myös sillä, miten vakavasti teko vaarantaa luottamusta viranomaisen toiminnan asianmukaisuuteen (esimerkiksi KKO 2001:54).

Tuomitseminen syyteoikeudeltaan vanhentuneesta rikoksesta on periaatteellisesti vakava virhe. Merkitseehän se rangaistuksen tuomitsemista tilanteessa, missä sitä ei lain mukaan olisi pitänyt tuomita. Lakiin perustumattoman rangaistuksen tuomitseminen kohdistuu tuomiovallan käyttämisen ydinalueelle, ja tällainen teko on omiaan vakavalla tavalla vaarantamaan luottamusta lainkäytön asianmukaisuuteen.

Arvioitaessa vähäisyyskynnyksen ylittymistä on huomioon otettava kuitenkin myös tapahtuman yksilölliset ominaispiirteet eli se, onko tapauksessa tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella teon sinänsä vakavasta luonteesta huolimatta tekoa olisi kokonaisuutena pidettävä vähäisenä rikoslain 40 luvun 10 §:n tarkoittamassa mielessä.

Vastaaja oli ehtinyt kärsiä käräjäoikeuden tuomitseman rangaistuksen ennen kuin Korkein oikeus oikaisi tuomiossa olleen virheen. Virheestä on aiheutunut konkreettista haittaa ja vahinkoa.

Olennaista on vielä kiinnittää huomiota teon ilmentämään huolimattomuuden asteeseen sen seikan toteamiseksi, olisiko tekoa tällä perusteella pidettävä rikoslain 40 luvun 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähäisenä. Kysymys on sen seikan arvioimisesta olisiko syyteoikeuden vanhentumisen huomaamatta jääminen jostakin syystä ollut vallinneissa oloissa sillä tavalla ymmärrettävää, että tämä tulisi ottaa rikosoikeudellisessa arviossa huomioon. Tältä osin apulaisoikeuskansleri totesi, että tuomioistuimessa käsiteltävänä ollut syyte vanhentui, kun asia oli käräjätuomarin käsiteltävänä. Virhe on tapahtunut sinänsä tavanomaisia tekoja koskevassa tuomioistuinkäsittelyssä. Kyse ei ole ollut erityisen laajasta ja vaikeasti hallittavasta asiasta, joskin totean, että jutussa on ollut useita syytekohtia ja että toisen tuomitun vastaajan vakava loukkaantuminen on aiheuttanut käräjätuomarin kertomin tavoin ongelmia jutun käsittelemisessä, mikä on epäilemättä ollut omiaan hajottamaan puheenjohtajan huomiota. Vanhentumisaika on ollut asiakirjoista kuitenkin vaikeuksitta havaittavissa.

Käräjätuomari oli tapahtuma-aikaan toiminut kahteen otteeseen osastonjohtajan sijaisena, ollut suunnittelemassa käräjäoikeuden johtamiskoulutusta ja toiminut henkilöstöstrategiaa laativassa oikeusministeriön työryhmässä. Nämä työtehtävät oli tullut hoitaa muun käräjätuomarin työnohessa, mikä oli osaltaan lisännyt työmäärää ja vaikeuttanut vireillä olevien asioitten hallintaa. Työmäärän lisäystä ei voi apulaisoikeuskanslerin mielestä kuitenkaan pitää niin merkittävänä, että tekoa voisi sen perusteella pitää vähäisenä.

Kaiken kaikkiaan apulaisoikeuskansleri totesi, että esitutkinnassa ei ole tullut esiin sellaisia perusteita, joiden vuoksi tekoa voitaisiin pitää rikoslain 40 luvun 10 §:n tarkoittamalla tavalla kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

Lautamiesten vastuun arviointi

Käräjäoikeuden tuomiosta vastaavat lainoppinut tuomari ja lautamiehet yhdessä. Lähtökohtaisesti rikosoikeudellisen vastuun samoin kuin muunkin vastuun perustavat säännökset soveltuvat samalla tavoin niin lakimiestuomariin kuin lautamiehiinkin. Laissa ei ole lautamiehen vastuuta koskevia erityissäännöksiä. Käytännössä on kuitenkin katsottu, että lautamiehet vastaavat tuomioistuimen päätöksen nyt kysymyksessä olevan kaltaisesta virheestä vain jos vanhentumiskysymys olisi nimenomaisesti ollut esillä tai heillä olisi jostain erityisestä syystä ollut aihetta kiinnittää siihen huomiota.

Haasteen tiedoksiantoajasta ei käräjäoikeuksissa säännönmukaisesti kerrota lautamiehille. Käytettävissä olevasta aineistosta ei ole tullut esiin seikkoja, joitten perusteella apulaisoikeuskansleri voisi katsoa, että lautamiehillä olisi jostakin syystä ollut vastuun perustavaa aihetta nimenomaisesti kiinnittää huomiota tekojen rikosoikeudelliseen vanhentumiskysymykseen. Vastuu virheestä kuuluu näin muodoin yksin oikeuden lainoppineelle puheenjohtajalle.

Johtopäätökset

Edellä lausutuin perustein apulaisoikeuskansleri katsoi, että oikeuden puheenjohtajana toiminut käräjätuomari on huolimattomuudesta rikkonut hänelle kuuluvan virkavelvollisuuden varmistua siitä, ettei vastaajalle käräjäoikeudessa 1.11.2004 syyksiluettujen luvattoman käytön ja teräaseen hallussapidon yleisellä paikalla syyteoikeus ollut vanhentunut. Tekoa ei voida, huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat, pitää kokonaisuutena arvostellen rikoslain 40 luvun 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähäisenä.

Tämän vuoksi apulaisoikeuskansleri katsoi, että käräjätuomari on näin menetellyt tavalla, joka täyttää rikoslain 40 luvun 10 §:ssä rangaistavaksi säädetyn tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistön.

Vielä on arvioitava, onko käräjätuomarin virkarikokseksi todetusta menettelystä aihetta nostaa syyte.

Oikeuskanslerista annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan oikeuskansleri voi antaa asianomaiselle huomautuksen vastaisen varalle, "mikäli hän ei harkitse olevan aihetta syytteen nostamiseen". Syytteen nostamisen aiheellisuutta harkittaessa on saatavissa johtoa ensi sijassa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvusta ilmenevistä yleisistä seuraamusluontoista syyttämättä jättämistä koskevista periaatteista, joskaan oikeuskansleri ei ole samalla tavalla kuin yleinen syyttäjä muodollisesti sidottu kyseisissä säännöksissä mainittuihin perusteisiin sellaisinaan (oikeuskanslerista annetun lain 6 §:n 1 momentin tulkinnan osalta apulaisoikeuskansleri viittasi artikkeliinsa, Jaakko Jonkka, Laillisuusvalvoja syyttäjänä. Rikosoikeudellisia kirjoituksia VII Vammala 2003 s. 112-113).

Toimenpiteitä harkitessaan apulaisoikeuskansleri oli kiinnittänyt huomiota erityisesti käräjätuomarin tuolloiseen työtilanteeseen ja siihen vaikuttaneisiin tekijöihin sekä jutun käsittelyä hankaloittaneisiin tapauksen erityispiirteisiin. Vaikka näiden seikkojen ei edellä todettukaan tekevän käräjätuomarin virkavelvollisuuden vastaista menettelyä rikoslain 40 luvun 10 §:n tarkoittamalla tavalla vähäiseksi, niillä on merkitystä arvioitaessa sitä, onko syytteen nostaminen aiheellista. Harkinnassaan apulaisoikeuskansleri oli pannut myös merkille sen, että käräjätuomarin aktiivisuuden vuoksi hän ja hänen virheestään vahinkoa kärsinyt asianomistaja ovat sopineet korvauksen maksamisesta liikaa suoritetusta yhdyskuntapalvelusta, minkä johdosta asianomistaja on luopunut vaatimuksistaan. Vaikka tällaiselle seikalle ei voidakaan antaa sellaisenaan kovin paljon painoa kysymyksen ollessa rikosasiasta, joka loukkaa yleistä luottamusta oikeudenhoidon asianmukaisuutta kohtaan, ei mainittu seikka toisaalta voi olla kokonaan vailla merkitystä syytteen aiheellisuutta pohdittaessa.

Johtopäätöksenään apulaisoikeuskansleri totesi seuraavan. Ottaen huomioon yhtäältä sen, että käräjätuomarin teko ei vallinneissa oloissa välttämättä ilmennä kovin vakavaa huolimattomuutta työtehtävän hoidossa, ja toisaalta sen, että asianomistajalle aiheutunut vahinko on tosiasiallisesti jäänyt suhteellisen vähäiseksi, hän katsoi oikeuskanslerista annetun lain 6 §:n 1 momentin perusteella annettavan huomautuksen riittäväksi seuraamukseksi.

TOIMENPITEET

Apulaisoikeuskansleri antoi puheenjohtajana toimineelle käräjätuomarille oikeuskanslerista annetun lain 6 §:n 1 momentin nojalla huomautuksen tässä päätöksessä kuvatusta rikoslain 40 luvun 10 §:ssä säädetystä tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Koska tämä päätös asiallisesti merkitsee niin sanottua seuraamusluontoista syyttämättä jättämistä, apulaisoikeuskansleri kiinnitti käräjätuomarin huomiota oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 10 §:ään: Mikäli käräjätuomari haluaa saattaa tähän päätökseen sisältyvän syyllisyyttä koskevan ratkaisun tuomioistuimen käsiteltäväksi, hänen tulee toimittaa vaatimuksensa kirjallisesti oikeuskanslerinvirastoon 30 päivän kuluessa tämän päätöksen tiedoksisaannista.