12.6.2007

Apulaisoikeuskansleri - Lausunto

Rangaistusmääräys- ja rikesakkotyöryhmän mietintö

Oikeusministeriö pyysi kirjeellään lausuntoa rangaistusmääräys- ja rikesakkotyöryhmän mietinnöstä.

Apulaisoikeuskansleri totesi aluksi, että rangaistusmääräysmenettelyä ja rikesakkomenettelyä koskevat säädökset ovat tulleet voimaan eri aikoina eikä niiden suhdetta toisiinsa juurikaan ole pohdittu, joten menettelyiden välillä on perusteettomia eroja. Työryhmä totesi mietinnössään, että yhtenä tavoitteena on löytää summaarisiin prosessimenettelyihin oikeudenmukainen tasapaino toisaalta oikeusturvan ja toisaalta voimavarojen tehokkaaseen käyttöön perustuvien näkökohtien välillä. Apulaisoikeuskansleri piti tätä tavoitetta kannatettavana.

Työryhmä ehdotti, että rangaistusmääräys korvautuisi enintään 20 päiväsakon rangaistukseen johtavissa tapauksissa poliisimiehen, tullimiehen tai rajavartiomiehen antamalla sakkomääräyksellä ja vakavammissa tapauksissa syyttäjän sakkomääräyksellä, jota edeltäisi valvontaa suorittavan virkamiehen antama sakkovaatimus. Enintään 20 päiväsakon rangaistukseen johtavakin asia menisi sakkovaatimuksella virallisen syyttäjän ratkaistavaksi, jos rikkomuksesta epäilty olisi suostumusta tiedusteltaessa riitauttanut päiväsakon rahamäärän määräytymisperusteen.

Ehdotettu menettely tarkoittaisi sitä, että rangaistusmääräysmenettelyä vastaavassa menettelyssä syyttäjien ratkaisutoimivaltaa sakkorangaistuksen ja menettämisseuraamuksen määräämisen osalta siirrettäisiin varsin suuressa määrin valvontaa suorittaville virkamiehille. Mietinnössä todettiinkin, että vaikka tässä yhteydessä ei laajennettaisi tuomioistuimen ulkopuolella käytettävän tuomiovallan piiriin kuuluvien rikosasioiden joukkoa, epäillyn oikeusturvaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Apulaisoikeuskansleri oli asiasta samaa mieltä. Koska oikeudellista ratkaisutoimintaa siirtyisi varsin suuressa määrin lakimieskoulutuksen saaneilta syyttäjiltä virkamiehille, joilla sellaista koulutusta ei yleensä ole, tulisi epäillyn oikeusturvaan kiinnittää erityisen korostunutta huomiota. Apulaisoikeuskanslerin mielestä voitiin myös aiheellisesti kysyä, oliko ehdotettu raja - enintään 20 päiväsakkoa - oikeaan ankaruustasoon asetettu, kun syyttäjien käsiteltäväksi tulevien summaarisessa menettelyssä käsiteltävien sakkoasioiden määrä putoaisi tällöin mietinnön perusteluissa esitettyjen arvioiden valossa jopa alle 15 prosenttiin nykyisestä määrästä.

Mietinnössä ehdotettiin eräitä epäillyn oikeusturvaa vahvistavia järjestelyjä. Tärkeimpänä näistä voitiin pitää vaatimusta siitä, että epäillyn tulee suostua asian käsittelemiseen ja ratkaisemiseen ehdotetun sakko- ja rikesakkomääräysmenettelystä annettavan lain mukaisessa menettelyssä. Sekä erillisessä rikesakkomenettelyssä että rangaistusmääräysmenettelyssä epäillyn oli erikseen vastustettava rikesakkomääräystä tai rangaistusvaatimusta, mikäli hän halusi asian tuomioistuimen käsiteltäväksi. Ehdotettua suostumuksen vaatimista voitiin siten perustellusti pitää oikeusturvaa vahvistavana järjestelynä.

Tiettynä ongelmakohtana voitiin apulaisoikeuskanslerin mukaan kuitenkin pitää sitä, että annetun suostumuksen peruuttaminen ei ehdotuksen mukaan estäisi asian käsittelemistä ja ratkaisemista ehdotetun lain mukaisessa menettelyssä, etenkin kun sakkomääräykseen, rikesakkomääräykseen ja syyttäjän sakkomääräykseen ei saisi hakea muutosta valittamalla. Tilanne rikkomuksen tapahtumapaikalla voi syystä taikka toisesta olla sellainen, että epäilty on suostumuksen antamishetkellä sellaisessa tilassa, että mahdollisuus suostumuksen peruuttamiseen voisi hyvinkin olla perusteltu. Mietinnön perusteluissa tuotiin kyllä esille suostumuksen antamiseen liittyviä ongelmatilanteita, mutta ehdotetuissa lain säännöksissä ei apulaisoikeuskanslerin näkemyksen mukaan riittävässä määrin otettu huomioon näihin ongelmatilanteisiin liittyviä oikeusturvaongelmia.

Merkittävä sakon muuntorangaistuksen käyttöä koskeva rajoitus tuli voimaan 1.3.2007, kun rikoslain 2 a luvun 6 §:ään lisättiin uusi 4 momentti, jonka mukaan rangaistusmääräysmenettelyssä annettua, enintään 20 päiväsakon suuruista sakkorangaistusta ei muunneta vankeudeksi. Tällaista sakkoa ei muunneta vankeudeksi silloinkaan, kun tuomioistuin on tuominnut sen rangaistusvaatimuksen vastustamista seuranneessa oikeudenkäynnissä. Mietinnössä puolestaan ehdotettiin, että sakkomääräyksellä määrättyä maksamatonta sakkoa ei saisi muuntaa vankeudeksi. Apulaisoikeuskansleri totesi tältä osin muun muassa, ettei mietinnössä esitetty kovin vakuuttavia perusteita sille, että sakkojen muuntokieltoa supistettaisiin mainitulla tavalla.

Työryhmä totesi, että laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla rikesakkorikkomuksista tulee säätää lailla ja että rikkomuksiin syyllistyneiden yhdenvertaisen kohtelun edistämiseksi rikesakko tulee säätää rikesakkorikkomusten ainoaksi rangaistukseksi. Apulaisoikeuskanslerilla ei näiltä osin ollut yleisellä tasolla huomautettavaa. Hän piti kuitenkin ongelmallisena sitä, ettei oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 11 §:n 1 momenttia ehdotettu muutettavaksi. Mainitun momentin mukaan asia voidaan tutkia ja ratkaista vastaajan poissaolosta huolimatta, jos hänen läsnäolonsa asian selvittämiseksi ei ole tarpeen, ja jos hänet on sellaisella uhalla kutsuttu tuomioistuimeen ja tällöin voidaan tuomita sakkorangaistus tai enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistus ja enintään 10 000 euron suuruinen menettämisseuraamus. Mikäli mainittua momenttia ei muutettaisi, tarkoittaisi tämä apulaisoikeuskanslerin näkemyksen mukaan sitä, ettei rikesakkoasiaa lainkaan voitaisi tutkia ja ratkaista käräjäoikeudessa kyseisen lainkohdan mukaisesti vastaajan poissaolosta huolimatta, koska laissa ei ole säädetty, että vastaaja tällaisessa tapauksessa voitaisiin tuomita rikesakkoon. Sen sijaan mainitun lain 8 luvun 12 §:n mukainen käsittely olisi mahdollinen, koska pykälän mukaan rangaistukseksi ei tällöin voida tuomita kuutta kuukautta ankarampaa vankeusrangaistusta. Apulaisoikeuskanslerin mielestä ei liene perusteita sille, että mahdollisuus lain 8 luvun 11 §:n 1 momentin mukaiseen käsittelyyn poissuljettaisiin rikesakkoasioissa, joten asiaan tuli hänen käsityksen mukaan jatkovalmistelussa kiinnittää huomiota esimerkiksi lisäämällä lain 8 luvun 11 §:n 1 momenttiin maininta siitä, että edellytysten täyttyessä voidaan tuomita myös rikesakko.

Työryhmä ehdotti eräitä muutoksia tullilain 47 §:n 5 momenttiin. Työryhmä ei ehdottanut muutettavaksi momenttiin sisältynyttä oikeuskansleria koskevaa mainintaa. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti tämän vuoksi huomiota siihen, että oikeuskanslerin tehtävät ylimpänä syyttäjänä (muiden kuin virkarikosten syyteoikeuden osalta) siirrettiin 1.12.1997 voimaantulleella syyttäjälaitosta koskevalla kokonaisuudistuksella valtakunnansyyttäjälle, joten maininta oikeuskanslerista edellä mainitussa lainkohdassa oli vanhentunut.

Apulaisoikeuskansleri totesi lopuksi havainneensa mietinnön perustelujen valossa useita asiallisia puutteita ja virheellisyyksiä mietintöön sisältyneiden lakiehdotuksien ruotsinkielisissä tekstiversioissa.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.