7.3.2007

Oikeudenkäynnin kesto - Oikeusministeriö - Lausunto

Apulaisoikeuskanslerin lausunto työryhmän mietinnöstä oikeussuojakeinoiksi oikeudenkäynnin viivästymistä vastaan

Oikeusministeriö pyysi oikeuskanslerilta lausuntoa oikeussuojakeinotyöryhmän mietinnöstä (oikeusministeriön työryhmämietintö 2006:21), joka sisälsi ehdotuksen hallituksen esitykseksi Eduskunnalle oikeussuojakeinoja oikeudenkäynnin viivästymistä vastaan koskevaksi lainsäädännöksi.

Työryhmän esityksessä ehdotettiin säädettäväksi oikeussuojakeinoista, joita asianosainen voisi käyttää oikeudenkäynnin viivästymisen estämiseksi tai hyvittämiseksi. Apulaisoikeuskansleri piti työryhmän ehdottamia keinoja, viivästyskantelua ja korvausjärjestelmää, kannatettavina ja työryhmän laatimia niitä koskevia lainsäädäntöehdotuksia perusteltuina.

Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskevan lakiehdotuksen 2 §:n 2 momentin 1. virkkeen mukaan lakia ei sovelleta asioihin, joiden käsittely ei ole edennyt tuomioistuimeen tai muuhun lainkäyttöelimeen, jollaisina säännösehdotuksen perusteluissa mainitaan lautakuntatyyppiset muutoksenhakuelimet. Lakia sovelletaan momentin 2. virkkeen mukaan kuitenkin rikosasioihin, joissa "esitutkinta on päättynyt syytettä nostamatta".

Viimeksi mainitulla virkkeellä lienee tarkoitettu rikosasioita, joiden esitutkinta on päättynyt, mutta jotka eivät ole edenneet tuomioistuimeen. Näin ollen lakia sovellettaisiin asioihin, joissa tutkinnanjohtaja on päättänyt tai syyttäjä määrännyt esitutkinnan lopettamisesta, joissa syyttäjä on suoritetun esitutkinnan jälkeen päättänyt syytteen nostamatta jättämisestä, joissa asia on esitutkinnan valmistuttua siirretty syyttäjälle edelleen kesken olevaan syyteharkintaan tai joissa asia on ratkaistu rangaistusmääräysmenettelyssä.

Jos lain soveltamisalaan näin ollen kuuluvat kaikki sellaiset rikosasiat, joiden esitutkinta on päättynyt, on lisämääre "syytettä nostamatta" turha ja vain omiaan herättämään tulkinnanvaraisuutta esimerkiksi syyteharkinnassa olevien asioiden kuulumisesta hyvitysmenettelyn piiriin. Sikäli kuin virkkeellä on tarkoitettu jotakin muuta, tulisi se perustella ja ilmaisua ehkä myös täsmentää.

Jos mainitussa 2 momentin 2. virkkeessä syystä tai toisesta halutaan vielä toistaa se 1. virkkeessä jo todettu, ettei asian käsittely ole edennyt tuomioistuinkäsittelyyn, saattaisi ehdotettua sanamuotoa yksiselitteisempi muotoilu olla esimerkiksi: "Lakia sovelletaan kuitenkin rikosasioihin, joissa ei ole nostettu syytettä, mutta joiden esitutkinta on päättynyt."

Lakiehdotuksen 12 §:n 3 momentin mukaan hyvityshakemus olisi pantava vireille kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asiassa annettu päätös on tullut lainvoimaiseksi. Kun esitutkinta- ja syyttämättäjättämispäätökset eivät saa lainvoimaa, ei määräaikaa olisi tilanteissa, joissa hyvityshakemus koskee edellä mainittua, 2 §:n 2 momentin 2. virkkeessä tarkoitettua rikosasiaa. Säännöksen perusteluista ei käynyt ilmi, miksei määräajan asettamista mainitunlaisia asioita koskevien hyvityshakemusten vireille panemiselle ollut pidetty tarpeellisena, kun sellaista kuitenkin ehdotettiin muihin asioihin.

Hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä voisi lakiehdotuksen 28 §:n mukaan hakea siinä tapauksessa, että oikeudenkäynti tai esitutkinta on päättynyt laissa tarkoitetulla tavalla enintään kuusi kuukautta ennen lain voimaantuloa eikä asiaa koskevaa valitusta ole vireillä ihmisoikeustuomioistuimessa. Työryhmän perustelujen mukaan mahdollisuus hyvityksen hakemiseen rajoittuisi niihin oikeudenkäynteihin tai esitutkinnassa päättyneisiin asioihin, jotka ovat päättyneet kyseisessä laissa tarkoitetulla tavalla enintään kuusi kuukautta ennen lain voimaantuloa. Syyttäjän syyttämättä jättämien asioiden osalta esitutkinnan päättymishetkeen perustuva säännös johtaa sellaiseen lain soveltamisalaan kuuluviin muihin asioihin nähden epäjohdonmukaiseen tilanteeseen, että hyvitysmenettelyn ulkopuolelle rajautuvat rikosasiat, joissa syyttäjä on tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen enintään kuusi kuukautta ennen lain voimaantuloa, mutta joissa esitutkinta on valmistunut yli kuusi kuukautta ennen lain voimaantuloa.

Lakiehdotuksen 15 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan hyvityslautakunta voi jättää hakemuksen tutkimatta, jos hakemuksessa tarkoitettu viivästyminen ei kuulu lain 2 §:ssä säädettyyn soveltamisalaan. Säännöksen perustelutekstissä todetaan, että lainkohdassa tarkoitettu hakemus voi olla "tyypiltään lähinnä ylimpien laillisuusvalvojien toimivaltaan kuuluva kantelukirjoitus". Koska hyvityslautakunnan toimintaan sovellettaisiin hallintolakia, voisi hyvityslautakunta perustelutekstin mukaan siirtää kantelukirjelmätyyppiset asiat "asianomaisen viranomaisen" käsiteltäväksi.

Siitä, että hakija hakee hyvityslautakunnalta rahallista hyvitystä, ei apulaisoikeuskanslerin mielestä voida suoraan päätellä, että hakija haluaisi kannella asiasta laillisuusvalvojalle. Hakijalla tulisi lisäksi olla oikeus itse valita, saattaako hän asian valtioneuvoston oikeuskanslerin vai eduskunnan oikeusasiamiehen tutkittavaksi, mikäli hän haluaa kannella viranomaisten menettelystä. Tutkimatta jätettyjen hyvityshakemusten laillisuusvalvojille siirtämisen sijasta saattaisikin apulaisoikeuskanslerin mielestä ainakin joissakin tapauksissa olla asianmukaisempaa vaikkapa informoida hakijalle toimitettavassa tutkimattajättämisilmoituksessa mahdollisuudesta saattaa viranomaistoiminnan lainmukaisuus ja perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen asiassa valtioneuvoston oikeuskanslerin tai eduskunnan oikeusasiamiehen tutkittavaksi.

Ehdotetun oikeudenkäymiskaaren 28 luvun 5 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan ylempi tuomioistuin voi luvussa tarkoitetun viivästyskantelun hyväksyessään antaa tuomioistuimen kokoonpanoa koskevan määräyksen. Ehdotuksen perustelutekstin mukaan tämä tarkoittaisi muun ohella sitä, että ylempi tuomioistuin voisi määrätä, ettei tuomarille jaeta tiettynä aikana uusia asioita. Apulaisoikeuskansleri totesi, että perustelutekstissä mainittu mahdollisuus olisi ehdotetun säännöksen sanamuotoon nähden yllättävä.

Mainitun 2 momentin 4 kohdan mukaan hovioikeus voisi määrätä hovioikeuden jäsenen, asessorin tai viskaalin käsittelemään käräjäoikeudessa vireillä olevaa asiaa. Perustelutekstin mukaan määrättävän henkilön olisi oltava vakinaisessa asessorin tai viskaalin virassa. Vaatimus ei käy ilmi ehdotetusta säännöksestä. Perusteluteksti jättää lisäksi avoimeksi sen, vaaditaanko asiaa käsittelemään määrättävältä jäseneltä vakinaista virkaa siinä tapauksessa, että hän ei olisikaan hovioikeuden esittelijä.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.