22.12.2006

Avustaja - Esteellisyys - Perusteleminen

Esitutkinta-avustajan kelpoisuutta koskeva päätös ja perustelut

Tutkinnanjohtaja oli päättänyt, ettei asianajaja voi toimia esitutkinnassa kahden samassa rikossarjassa epäillyn henkilön avustajana. Päätöksen perusteena oli esitutkintalain 45 §:n 2 momentin 2 kohta. Sen mukaan asianosaisen avustajana esitutkinnassa ei yksittäistapauksessa saa toimia se, joka toimii toisen rikoksesta epäillyn avustajana tutkittavaa tai siihen välittömästi liittyvää rikosta koskevassa asiassa, mikäli hänen toimimisensa asianosaisen avustajana oletettavasti vaikeuttaa merkittävästi asian selvittämistä. Tutkinnanjohtaja oli perustellut päätöksensä sen perusteena olleiden tosiseikkojen osalta niin ylimalkaisesti, että siitä saattoi saada jopa sellaisen käsityksen, ettei avustaja tutkinnanjohtajan käsityksen mukaan voisi koskaan toimia kahden samassa rikoskokonaisuudessa rikoksesta epäillyn avustajana esitutkinnassa.

Apulaisoikeuskansleri totesi päätöksessään, että tutkinnanjohtajan tulee perustella päätöksensä siten, että ulkopuolisenkin on perustelujen pohjalta mahdollista kontrolloida päätöksen lainmukaisuutta. Pelkästään sovelletun säännöksen sisältämien abstraktien oikeustosiseikkojen siteeraaminen ei ole tältä kannalta riittävää, vaan päätöksessä tulisi lisäksi ilmoittaa niitä tutkinnanjohtajan käsityksen mukaan vastanneet konkreettiset tosiseikat. Tutkinnanjohtajan olisi tapauksessa tullut konkretisoida, millä perusteella hän on arvioinut kahden epäillyn avustamisen esitutkintalain 45 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla oletettavasti vaikeuttavan merkittävästi asian selvittämistä.

Tutkinnanjohtaja oli asiasta antamassaan selvityksessä todennut, ettei ollut voinut hyväksyä päätöksessä tarkoitettua asianajajaa avustajaksi siitä syystä, että kysymyksessä olleessa esitutkinnassa haluttiin taata, ettei esitutkintaa tarpeettomasti vaikeuteta tai viivytetä. Tutkinnanjohtajan soveltama esitutkintalain säännös ei kuitenkaan sisällä sääntelyä, jonka perusteella tutkinnanjohtajan arviolla avustajan odotettavissa olevasta toimintatavasta olisi merkitystä avustajan kelpoisuutta arvioitaessa.

Asianosaisen oikeus valita avustajansa kuuluu tärkeänä osana perustuslain 21 §:ssä turvattuun oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen mukaan syytetyllä on oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä. Kerrotusta aiheutuu muun ohella se, ettei esitutkintalaissa olevia avustajan epäämisperusteita voi tulkita laajentavasti, vaan perusoikeusmyönteinen lainsoveltaminen puoltaa pikemmin mainitun sääntelyn ahdasta tulkintaa. Arvioidessaan harkinnanvaraisessa tilanteessa sitä, vaikeuttaako toimiminen kahden rikoksesta epäillyn avustajana esitutkintalaissa tarkoitetulla tavalla oletettavasti merkittävästi rikoksen selvittämistä, tutkinnanjohtajan tulee muistaa rikoksen selvittämisintressin ohella, että avustajan kelpoisuuden epäämisellä puututaan rikoksesta epäillyn perus- ja ihmisoikeuksiin kuuluvaan oikeuteen avustajansa valitsemiseen.

Apulaisoikeuskanslerilla ei ollut saamansa selvityksen perusteella oikeudellisia perusteita arvioida tutkinnanjohtajana toimineen komisarion ylittäneen asiassa hänelle tutkinnanjohtajana kuuluvaa harkintavaltaa. Hän saattoi kuitenkin komisarion tietoon esitutkintalain 45 §:n 2 momentin 2 kohdan soveltamisesta ja avustajan kelpoisuutta koskevan päätöksen perustelemisesta esittämänsä näkemykset.

Euroopan ihmisoikeussopimus 6 artikla 3 kappale
Perustuslaki 21 §
Esitutkintalaki 45 § 2 mom 2 kohta

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.