14.8.2006

Kirjallinen päätös - Vammaispalvelu

Oikeus kirjalliseen päätökseen

Selvityksessään oikeuskanslerille sosiaalityöntekijä oli ilmoittanut kertoneensa sosiaalihuollon asiakkaalle, ettei tämän kannattanut hakea vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) mukaista kuljetuspalvelua, koska sosiaalityöntekijän päätös tulisi olemaan kielteinen. Sosiaalityöntekijä oli kirjannut asiakkaan toimeentulotukiasiakirjoihin, ettei asiakas ollut oikeutettu kuljetuspalveluun.

Apulaisoikeuskansleri viittasi sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (asiakaslaki) 5 §:ään ja totesi, ettei ollut lainkohdassa tarkoitetun selvittämisvelvollisuuden mukaista ilmoittaa asiakkaalle, ettei kuljetuspalvelua kannattanut lainkaan hakea, koska sosiaalityöntekijän arvion mukaan asiakas ei ollut vammaispalvelulain tarkoittama vaikeavammainen ja hänen päätöksensä tulisi siten olemaan kielteinen. Apulaisoikeuskansleri totesi, että sosiaalihuollon asiakkaan perustuslain mukainen oikeusturva edellytti, että hänelle kerrotaan mahdollisuudesta jättää etuaan ja oikeuttaan koskevassa asiassa hakemus ja oikeudesta saada siihen hallintolain 43 §:n 1 momentissa tarkoitettu kirjallinen päätös, jotta hän voi käyttää lainmukaisia muutoksenhakukeinoja.

Lisäksi apulaisoikeuskansleri piti hyvän hallinnon vastaisena menettelynä sitä, että sosiaalityöntekijä oli tehnyt vain asiakkaan toimeentulotukiasiakirjoihin lyhyen kannanoton asiakkaan vammaispalvelulain mukaisesta kuljetuspalvelusta.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.