7.8.2006

Virkasyyte - Lautamies - Oikeudenkäynnin välittömyys

Päätös lautamiesten epäiltyjen virkarikosten johdosta

Seloste apulaisoikeuskanslerin päätöksestä 7.8.2006, dnro 1/31/06

1. Asian vireille tulo

Poliisille saapuneessa tutkintapyynnössä oli pyydetty tutkimaan, oliko käräjäoikeuden lautamies A syyllistynyt käräjäoikeudessa ratkaistavana olleessa asiassa virka-aseman väärinkäyttämiseen tai virkavelvollisuuden rikkomiseen. Poliisi suoritti asiassa esitutkinnan ja toimitti asian oikeuskanslerille syyteharkinnan suorittamista varten. Esitutkinnassa tutkittiin myös lautamies B:n syyllistymistä virkavelvollisuuden rikkomiseen, kun B jäljempänä mainituin tavoin oli asiaa käräjäoikeudessa ratkaistaessa yhtynyt lautamies A:n osittain oikeudenkäyntiaineistoon sisältymättömiin seikkoihin perustuneeseen lausuntoon.

2. Tapahtumatietoja

Käräjäoikeus oli joulukuussa 2005 antanut tuomion törkeää petosta koskeneessa asiassa. Syyttäjän rangaistusvaatimus asiassa oli perustunut siihen, että vastaaja olisi hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt asianomistajan myymään yhtiöosuutensa kahdesta yhtiöstä alihintaan salaten asianomistajalta käyneensä tätä ennen ja samanaikaisesti neuvotteluja yhtiöiden liiketoiminnan myynnistä toiselle yhtiölle. Syytteen mukaan vastaaja oli tavoitellut huomattavaa taloudellista hyötyä, aiheuttanut asianomistajalle huomattavaa vahinkoa sekä lisäksikäyttänyt hyväksi asianomistajan onnettomuudessa saamasta vaikea-asteisesta aivovammasta johtuvaa erityistä heikkoutta.

Käräjäoikeus oli hylännyt virallisen syyttäjän vastaajaan kohdistaman rangaistusvaatimuksen lautamiesten A:n ja B:n äänin. A ja B olivat perustelleet ratkaisuaan muun ohella sillä, että lautamies A oli keskustellut jutun asianomistajan kanssa keväällä 2002 toisen kysymyksessä olleen yhtiön järjestämässä tilaisuudessa, jossa oli informoitu asiakkaita ja muita sidosryhmiä yhtiön osakkeiden myynnistä, ja ettei keskustelussa mikään ollut viitannut siihen, että asianomistaja olisi ollut kykenemätön tekemään päätöksiä tekemästään kaupasta tai muista omista asioistaan. Perustelujen mukaan asianomistaja oli A:n havaintojen mukaan tuolloin vaikuttanut tyytyväiseltä eläkkeelle pääsemiseensä.

Hovioikeus palautti asiaa koskevan valituksen johdosta kesäkuussa 2006 antamallaan päätöksellä asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

3. Esitutkinta

Asiassa suoritetussa esitutkinnassa kävi ilmi seuraavaa:

Tuomion perusteena mainittua A:n asianomistajan kanssa keväällä 2002 käymäksi ilmoittamaansa keskustelua ei ollut otettu esille asian pääkäsittelyssä. A oli laatinut syytteen hylkäävän tuomion perusteluiksi otetun lausunnon, johon lautamies B oli yhtynyt.

A ja asian vastaaja ovat tunteneet toisensa pitkään ja A:n omistamat yhtiöt ovat kuuluneet vastaajan pääosin omistaman yhtiön asiakkaisiin. Esitutkinnassa ei kuitenkaan tullut ilmi sellaista, minkä johdosta A:n olisi ollut syytä katsoa pelkästään tällä perusteella olleen esteellinen käsittelemään asiaa.

A oli keskustellut sittemmin ratkaistavakseen tulleesta jutusta syksyllä 2003 tuntemiensa C:n ja D:n kanssa. Käymästään keskustelusta A totesi esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä kuultuna: "Tuolloin olin jo sitä mieltä, että ´en uskonut´ koko asiaan ja että johtaako se edes mihinkään."A:n kertoman mukaan C oli ehdottanut vedonlyöntiä jutun lopputuloksesta, mutta hän ei ollut siihen ryhtynyt.

Todistaja C kertoi A:n todenneen mainitussa keskustelussa vastoin C:n esittämää näkemystä, että asian asianomistaja "häviäisi jutun"C:n mukaan: "Kyseessä oli kahden eri henkilön eri mielipide ja lyötiin ´leikillisesti vetoa´ asiasta. Eli tarkoituksena oli katsoa sitten mitenkä asiassa käy."

Todistaja D kertoi tapahtumasta muun ohella seuraavaa: "Tilanteessa ´leikillisesti´ lyötiin vetoa, mutta ei kuitenkaan ´kättäpäälle´. Tämä sanonta ehkä parhaiten kuvaa sitä tunnetilaa, mikä huoneessa oli. Eli on kaksi eri mielipidettä ja jäimme sitten ns. seuraamaan asian etenemistä."D on lisäksi todennut, että A:lla oli ollut asiaan "oma voimakas kanta".

Asian puheenjohtajana toimineen käräjätuomarin otettua päätösneuvottelun yhteydessä puheeksi A:n mahdollisen esteellisyyden osallistua asian ratkaisuun oli A ilmoittanut, ettei hän ole esteellinen käsittelemään asiaa.

4. Lautamiesten menettelyn oikeudellinen arviointi

4.1 Oikeudenkäynnin välittömyys

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 2 §:n mukaan rikosasian tuomiossa saadaan ottaa huomioon vain se oikeudenkäyntiaineisto, joka on esitetty asian pääkäsittelyssä.

Lautamiehet A ja B olivat lausunnossaan, joka oli otettu asiassa syytteen hylkäävän tuomion perusteluiksi, nojautuneet A:n ennen oikeudenkäyntiä tekemiksi ilmoittamiinsa havaintoihin asianomistajan henkisestä toimintakyvystä ja asennoitumisesta eläkkeelle jäämiseen. A:n kyseiset havainnot eivät olleet olleet esillä käräjäoikeuden pääkäsittelyssä. A ja B olivat siten ottaneet näyttöratkaisussaan huomioon aineistoa, jota ei ollut esitetty asian pääkäsittelyssä. A:n ja B:n mainittu menettely oli oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 2 §:ssä säädetyn oikeudenkäynnin välittömyysperiaatteen vastainen.

4.2 Lautamies A:n esteellisyys

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tuomari ei saa käsitellä asiaa, jos hän on kyseisessä luvussa tarkoitetuin tavoin esteellinen.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi. A ei ollut lainkohdassa tarkoitetulla tavalla aiemmin osallistunut saman asian käsittelyyn, mutta mainitun pykälän 3 momentin mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarinpuolueettomuutta asiassa.

Hallituksen esityksessä 78/2000 vp on todettu, että edellä ennakkoasenteen vaikutusta sääntelevässä 2 momentissa tarkoitettu erityinen syy voi olla esimerkiksi se, että tuomari on saanut oikeudenkäyntimenettelyn ulkopuolella asiaa koskevia tietoja ja että hän on ennen asian vireilletuloa ottanut asian ratkaisuun kantaa. Mainitussa hallituksen esityksessä on 3 momentin mukaisesta esteellisyydestä todettu, että tuomari on esteellinen, jos ulkopuolinen henkilö ei voi vakuuttua tuomarin kyvystä käsitellä asiaa puolueettomasti.

Esitutkinnassa todistajina kuultujen C:n ja D:n kertomusten ja A:n omankin kertomuksen perusteella A oli syksyllä 2003 keskustellessaan C:n ja D:n kanssa tuolloin vielä esitutkinnassa olleesta ja sittemmin ratkaistavakseen tulleesta jutusta esittänyt näkemyksenään, ettei sittemmin asian oikeudenkäynnissä vastaajana ollut henkilö ole syyllistynyt asiassa rikokseen. Hänellä oli siten ollut jutun lopputulosta koskeva, julkilausuttu ennakkoasenne. A:n ennakkoasenne asiaan kävi ilmi myös käräjäoikeuden tuomion perusteluista, joissa A ja B olivat edellä kerrotulla tavalla perustelleet syytteen hylkäävää ratkaisuaan A:n yksityisillä asiaa koskevilla tiedoilla.

Edellä kerrotun perusteella A oli osallistunut lautamiehenä oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n 1 momentin vastaisesti kysymyksessä olevan rikosasian käsittelyyn, vaikka hän asiaa koskeneen ennakkoasenteensa vuoksi oli oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin nojalla ollut esteellinen ratkaisemaan asiaa.

4.3 Lautamiesten menettelyn rikosoikeudellinen arviointi

Rikoslain 40 luvun 9 §:n mukaan jos virkamies virkaansa toimittaessaan tahallaan muulla kuin luvun 1-8 §:ssä säädetyllä tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että A oli edellä kerrotulla menettelyllään tahallaan rikkonut oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 2 §:n ja oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n 1 momenttiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Hän oli etukäteen ottanut vastaajan syyllisyyteen kantaa sillä tavalla ja sellaisissa oloissa (keskustelussa oli muun muassa ollut esillä vedonlyönti syyllisyyskysymyksen ratkaisusta) että hänen oli täytynyt ymmärtää menettelyllään antaneen perustellun aiheen epäillä puolueettomuuttaan rikosjutun käsittelyssä.

B oli edellä kerrotulla menettelyllään rikkonut mainittuun oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 2 §:n perustuvan virkavelvollisuutensa.

Tämän ohella oli vielä arvioitava, olisiko tekoja ollut pidettävä rikoslain 40 luvun 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla niiden haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoihin liittyvät seikat huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen vähäisinä.

Suomen perustuslain 21 §:ssä ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6.1 artiklassa turvattuun oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluu, että asianosaisilla on mahdollisuus lausua kantansa ratkaisun perusteena olevasta näytöstä ja että asian käsittelemiseen osallistuvilla tuomareilla ei ole asiaa koskeva ennakkoasennetta. Kysymys on asianosaisten keskeisistä prosessuaalisista oikeuksista.

Ratkaisun perustaminen välittömyysperiaatteen vastaisesti A:n asiaa koskeviin oikeudenkäyntiaineistoon kuulumattomiin omiin tietoihin ja A:n esteellisyys olivat hovioikeuden asiassa antaman päätöksen mukaan olleet molemmat itsenäisiä perusteita asian palauttamiseen käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Asian palauttaminen oli omiaan aiheuttamaan lisäkustannuksia ja viivyttämään ratkaisun saamista asiassa.

A oli edellä kuvatulla tavalla menetellyt olennaisesti vastoin sitä, mitä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset tuomarilta edellyttävät, ja hänen menettelynsä oli ollut omiaan vakavasti heikentämään luottamusta lainkäytön asianmukaisuuteen. Erityisesti A:n toimintaa kokonaisuudessaan tarkasteltaessa tuli esiin sen oikeudenhoidon uskottavuutta poikkeuksellisen vakavasti horjuttava luonne: A oli etukäteen ilmoittanut kantansa vastaajan syyllisyyteen ja tästä huolimatta toiminut asiassa tuomarina; päätyessään tuomioistuinkäsittelyssä ennakkokantansa mukaiseen ratkaisuun A oli lisäksi käyttänyt äänestyslausumassaan perusteina omina yksityisinä havaintoinaan esittämiään seikkoja, jotka eivät olleet olleet oikeudenkäynnissä lain edellyttämällä tavalla esillä eivätkä siten asianosaisten kommentoitavissa eivätkä näyttöarvoltaan asianmukaisella tavalla tuomioistuimen arvioitavina. Kysymys ei siten ollut vain joidenkin muodollisten menettelysäännösten "teknisluonteisesta"syrjäyttämisestä. Tämän vuoksi A:n tekoa ei voitu pitää rikoslain 40 luvun 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähäisenä.

Lautamies B oli käytettävissä olleen selvityksen mukaan vain yhtynyt A:n asian ratkaisusta antamaan lausumaan. Apulaisoikeuskansleri piti B:n tekoa kokonaisuutena arvioiden rikoslain 40 luvun 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähäisenä. Näin ollen B ei ollut syyllistynyt menettelyllään rikokseen.

5. Johtopäätökset

Edellä lausutuin perustein apulaisoikeuskansleri katsoi, että A oli tahallisesti rikkonut virkavelvollisuutensa osallistumalla käräjäoikeuden lautamiehenä syyllisyyskysymystä koskeneesta ennakkoasenteesta aiheutuneesta esteellisyydestä huolimatta oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n 1 momentin vastaisesti rikosasian ratkaisemiseen ja käyttämällä asian näyttöratkaisun perusteena oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 2 §:n vastaisesti sellaisia asiaa koskevia omia havaintojaan, joita ei ollut esitetty asian pääkäsittelyssä ja joista asianosaisilla ei siten ollut ollut mahdollisuutta lausua oikeudenkäynnissä kantaansa. Koska tekoa ei voitu pitää kokonaisuutena arvioiden vähäisenä, oli A toiminut näin menettelemällä tavalla, joka täytti rikoslain 40 luvun 9 §:ssä rangaistavaksi säädetyn virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistön.

Tämän vuoksi apulaisoikeuskansleri päätti nostaa A:ta vastaan syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Kun lautamies B ei edellä lausutuin perustein ollut syyllistynyt asiassa rikokseen, ei häntä vastaan nostettu syytettä.

6. Toimenpiteet

Apulaisoikeuskansleri pyysi valtakunnansyyttäjää nostamaan syytteen päätöksensä mukaisesti lautamies A:ta vastaan rikoslain 40 luvun 9 §:ssä säädetystä virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti lautamies B:n huomiota vastaisen varalle oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 2 §:n säännökseen, jonka mukaan rikosasian tuomiossa saadaan ottaa huomioon vain se oikeudenkäyntiaineisto, joka on esitetty asian pääkäsittelyssä.

Helsingin hovioikeus tuomitsi 25.1.2007 lautamies A:n virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistukseen ja määräsi hänet vapautettavaksi lautamiehen tehtävästään. Hovioikeus totesi tuomiossaan, että lautamieheltä lähtökohtaisesti edellytetään tehtävään kuuluvien säännösten ja muiden määräysten tuntemista ja ettei lautamiestä tule asettaa ratkaisutoiminnassa oikeustieteellisen koulutuksen puuttumisen vuoksi eri asemaan kuin virkatuomaria.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.