8.8.2006

Esitutkinnan loppulausunto

Tilaisuuden varaaminen esitutkinnan loppulausunnon antamiseen

Poliisi ei ollut varannut rikoksesta epäillylle tilaisuutta ennen esitutkinnan päättämistä esittää lausuntoa siinä kertyneestä aineistosta, vaikka epäillyn avustaja oli sitä nimenomaisesti pyytänyt. Poliisilaitoksen selvityksen mukaan syynä tähän olivat tiedonkulussa olleet puutteet: avustajan pyyntö ei ollut tullut asian tutkinnanjohtajan eikä tämän sijaisen tietoon.

Esitutkintalain 42 §:n mukaan ennen esitutkinnan päättämistä asianosaisille on varattava tilaisuus esittää esitutkintaviranomaiselle lausuntonsa esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, jos se on omiaan jouduttamaan tai helpottamaan asian käsittelyä tuomioistuimessa. Apulaisoikeuskansleri totesi, ettei hänellä käytettävissään olleen selvityksen perusteella ollut perusteita arvioida, olisiko asiassa loppulausunnon antaminen ollut esitutkintalain 42 §:ssä tarkoitetulla tavalla omiaan jouduttamaan tai helpottamaan asian käsittelyä tuomioistuimessa. Kyseinen lainkohta ei sanamuotonsa mukaan sisällä velvollisuutta tilaisuuden varaamiseen asianosaiselle loppulausunnon antamiseen tämän sitä pyytäessä, mikäli loppulausunnon antamisesta ei ole siinä tarkoitettua hyötyä. Laillisuusvalvontaratkaisukäytännössä on kuitenkin todettu, että tilaisuus loppulausunnon antamiseen tulee yleensä antaa, mikäli sitä nimenomaisesti pyydetään.

Apulaisoikeuskansleri totesi päätöksessään, että kun asianosainen erityisesti ilmoittaa haluavansa lausua esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, on mahdollista, että hänellä on asiasta sellaista lausuttavaa, josta on hyötyä syyttäjälle asiaa arvioidessaan tai joka antaa tutkinnanjohtajalle syytä harkita vielä jonkin lisätutkimuksen tekemistä. Tilaisuuden varaamisella loppulausunnon antamista varten asianosaiselle tämän sitä pyytäessä voi olla merkitystä myös siihen, miten reiluna ja tasapuolisena asianosainen menettelyn kokee. Lähtökohtaisesti loppulausunnon antamismahdollisuuden antamisesta ei ole myöskään merkittävää haittaa: lähinnä kysymys on siitä aiheutuvasta esitutkinnan valmistumisen viivästymisestä. Kun loppulausunnon antamiseksi varattava aika tavallisesti on vain muutaman viikon, ei useimmissa tapauksissa siitä aiheutuvaa viivästystäkään voida pitää merkittävänä.

Ottaen huomioon, ettei esitutkintalaissa ole asetettu ehdotonta velvollisuutta tilaisuuden varaamiseen loppulausunnon antamiseen aina asianosaisen sitä pyytäessä ja että saadun selvityksen mukaan tapauksessa kysymys oli ollut pikemmin katkoksista tiedonkulussa, johon poliisilaitos oli ilmoittanut kiinnittävänsä jatkossa huomiota, kuin kielteisestä suhtautumisesta loppulausunnon antamismahdollisuutta koskevaan pyyntöön, ei asia antanut aihetta muihin apulaisoikeuskanslerin toimenpiteisiin kuin että hän saattoi edellä mainitut tilaisuuden varaamisesta loppulausunnon antamiseen asianosaisen sitä pyytäessä esittämänsä näkemykset poliisilaitoksen tietoon.

Esitutkintalaki 42 §

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.