11.5.2006

Esitutkinta - Poliisi

Esitutkinnan keskeyttäminen

Kantelija arvosteli poliisin menettelyä epäillyn pahoinpitelyn esitutkinnassa. Epäilty rikos oli tapahtunut lokakuussa 1995 ja poliisi oli esitutkinnassa muun muassa kuullut rikoksesta epäiltyä, asianomistajaa ja yhtä todistajaa. Poliisi oli helmikuussa 1996 keskeyttänyt esitutkinnan toistaiseksi. Poliisilaitoksen kanteluasiassa antaman selvityksen mukaan asia ei silloisen tutkinnanjohtajan mukaan ilmeisesti ollut edennyt siihen vaiheeseen, että asian olisi voinut siirtää syyteharkintaan.

Kantelijan oltua yhteydessä poliisilaitokseen vuonna 2002, oli asia poliisilaitoksella otettu uudelleen tutkintaan epäiltynä törkeänä pahoinpitelynä. Epäilty pahoinpitely oli tuolloin jo vanhentunut, mutta poliisilaitoksen selvityksen mukaan asianomistajan vammat ja pahoinpitelyn tekotapa antoivat syyn epäillä asiassa törkeää pahoinpitelyä. Esitutkinta saatettiin päätökseen vuonna 2004. Syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen, jonka mukaan asiassa ei ollut riittävää näyttöä siitä, että rikoksesta epäilty olisi ollut se henkilö, joka oli pahoinpidellyt asianomistajan.

Asiassa tuli arvioitavaksi se, miten poliisin toiminnan asianmukaisuuden kannalta oli arvioitava esitutkinnan keskeyttämispäätöstä vuonna 1996 ja sitä, että esitutkinta keskeytettiin tarkemmin määrittelemättömäksi ajaksi, ottaen lisäksi huomioon, että noin 6½ vuoden jälkeen (tässä tapauksessa rikoksen kvalifioidun muodon) tutkinta aloitettiin uudelleen asiakirjoista päätellen lähes saman aineiston pohjalta.

Huolimatta siitä, että esitutkinnan keskeyttämisen kriteerejä ei ole tarkemmin määritelty lainsäädännössä, on keskeyttämisen kuitenkin perustuttava hyväksyttäviin syihin. Silloin kun ei ole kyse ns. 'pimeästä jutusta', vaan asiassa on olemassa rikoksesta epäilty henkilö, olisi esitutkinnan keskeyttämisharkinnassa apulaisoikeuskanslerin näkemyksen mukaan otettava huomioon muun muassa epäillyn rikoksen laatu ja se, kuinka suurella todennäköisyydellä uutta todistusaineistoa asiassa mahdollisesti on myöhemmin saatavissa. Mitä vakavammasta rikoksesta on kyse, sitä painavammin syin voidaan tällaisessa tapauksessa puoltaa jutun pitämistä ns. aktiivitutkinnassa. Nykyisin on luonnollisesti otettava huomioon myös esitutkintalain 9 §:n 2 momentin määräys. Näytöllisesti epävarmassa tapauksessa voi tilanteesta riippuen myös jutun toimittaminen syyttäjän harkintaan olla keskeyttämistä parempi vaihtoehto.

Asiassa oli ollut kyse varsin vakavasta rikoksesta. Ainakin uudelleen vuonna 2002 käynnistetyn esitutkinnan tulokset huomioon ottaen näytti siltä, ettei asiassa ollut ollut odotettavissa mitään uutta ratkaisevaa todistusaineistoa, kun tutkinta oli keskeytetty vuonna 1996. Asiassa oli ollut käytettävissä lääkärinlausunto asianomistajan saamista vammoista, asiassa oli kuultu useita henkilöitä ja asiassa oli ollut rikoksesta epäilty.

Apulaisoikeuskansleri yhtyi sisäasiainministeriön poliisiosastonkin esittämään näkemykseen, että poliisin ei olisi tullut keskeyttää esitutkintaa vuonna 1996, vaan oikeudellisesti perustellumpaa olisi ollut saattaa esitutkinta päätökseen ja siirtää asia syyttäjälle syyteharkintaan. Apulaisoikeuskansleri saattoi käsityksensä poliisilaitoksen tietoon.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.