11.5.2006

Yleinen kalatalousetu - Siianistutus - Lupamääräys

Kalatalousvelvoitteen täydentäminen

Oikeuskanslerille tehdyn kantelun mukaan tilanne Perämeren pohjoisosassa ja erityisesti Iijoen merellisellä vaikutusalueella suoritettujen siianpoikasten velvoiteistutusten osalta ei ollut parantunut oikeuskanslerin asiassa 23.1.2003 antaman päätöksen jälkeenkään.

Uusien selvitysten perusteella oikeuskansleri on jatkokantelun johdosta todennut, että kalanistutusvelvoitteiden tuloksellisuutta selvittäviä toimenpiteitä oli jatkettu asiantuntijavoimin ja kalaistutusten kehittämistyöryhmä oli 23.4.2004 jättänyt mietintönsä. Selvitysasiakirjoista ilmenee myös muita selvityksiä, tarkkailutuloksia ja saalistietoja, joista on hyötyä arvioitaessa istutusvelvoitteita yleisesti ja määrättyjen istutusvelvoitteiden toteutumista erityisesti. Istutusvelvoitteiden tuloksellisuuden kannalta keskeisinä seikkoina näyttäytyvät istukkaiden koko ja kunto sekä istutusolosuhteet kokonaisuudessaan. Oikeuskanslerin saaman käsityksen mukaan maa- ja metsätalousministeriö oli pyrkinyt seuraamaan istutusvelvoitteiden toteuttamista ja istutusten tuloksellisuutta.

Edelleen oikeuskansleri on todennut, että nykyiset kalatalousvelvoitteet oli lainvoimaisesti määrätty jo yli 25 vuotta sitten. Se seikka, että istutusvelvoitteet oli aikanaan määrätty istukkaiden osalta avoimesti, on osaltaan johtanut epäselvän tilanteen syntymiseen. Asianmukaisina pidettävät toimenpiteet istutusvelvoitteiden täydentämiseksi ovat kestäneet kauan.

Edellä selostetuista syistä johtuen oikeuskansleri on pitänyt aiheellisena, että toimenpiteisiin kalatalousvelvoitteiden täydentämiseksi ryhdytään. Asia koskee sekä vahingonkärsijöiden etua että yleistä kalatalousetua. Yleisen kalatalousedun valvonnasta ja siihen kuuluvista toimenpiteistä vastaavat kalastus- ja kalatalousasioita hoitavat viranomaiset. Viranomaiset eivät voi vetäytyä asiasta sillä perusteella, että asiassa saattaisi jokin muu kuin viranomaistaho esiintyä vireillepanijana. Itse asiassa viranomaisilla lienee parhaat mahdollisuudet asian vireillepanemiseen ja sen ajamiseen.

Oikeuskanslerin mielestä olisi perusteltua, että maa- ja metsätalousministeriö ylimpänä kalatalousviranomaisena ja myös yleisen kalatalousedun valvojana neuvottelisi toimenpiteistä, joihin asiassa tulisi ryhtyä asiantilasta haittaa kärsivien asianosaisten kanssa. Edellä selostetuista selvityksistä on apua harkittaessa, millaisia toimenpiteitä asiassa on mahdollista vesilain nojalla esittää ja millaisia muita selvityksiä asian eteenpäin vieminen mahdollisesti vielä vaatii. Viime kädessä - ellei muuta ratkaisua ole - kysymykseen tulee asian saattaminen asianomaisen ympäristölupaviraston käsiteltäväksi vesilain 2 luvun 22 §:n nojalla. Selvitysten perusteella ympäristölupavirasto voi tarvittaessa harkita, onko velvoitteita muutettava ja miten esimerkiksi siikaistukkaiden kannan, koon ja istutusajankohdan suhteen.

Oikeuskansleri on saattanut käsityksensä maa- ja metsätalousministeriön tietoon lähettämällä sille jäljennöksen päätöksestä.

OK:n aiempi päätös 23.1.2003 dnro 1273/1/01
(OK:n kertomus vuodelta 2003 s. 105)

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.