24.10.2005

Eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannusindeksiin annetun lain (660/1966) 2 §:n säännöksen sananmuodosta samoin kuin sen esitöistä oli pääteltävissä, että minkä tahansa, siis myös uusien elatusapujen korotus on sidottu siihen yleiseen kaikkia elatusapuja koskevaan indeksilain 2 §:n 1 momentista ilmenevään perusvaatimukseen, että elinkustannusindeksi on noussut 5 prosenttia edellisestä korottamisajankohdasta. Tästä syystä oikeuskanslerilla ei ollut oikeudellisia perusteita puuttua sosiaali- ja terveysministeriön kyseisen lain nojalla antamiin aikaisempiin asetuksiin tai päätöksiin.

Vaikka ei ollut aihetta epäillä, että sosiaali- ja terveysministeriö olisi ylittänyt harkintavaltansa tai käyttänyt sitä väärin, niin koko korottamissäännös oli oikeuskanslerin mielestä jäänyt maan taloudellisessa kehityksessä tapahtuneet muutokset huomioon ottaen sillä tavoin ajastaan jälkeen, että se ei kaikilta osin vastannut enää säännöksen alkuperäistä tarkoitusta. Kun inflaatio on pysynyt poikkeuksellisen matalana jo vuosia, ei kyseinen 1960-luvun puolivälissä toiseen todellisuuteen säädetty laki toiminut riittävällä hienosäädöllä. Oikeuskanslerin mukaan kyse oli säännöstä koskevasta yleisestä ongelmasta, eli tämä koski muitakin kuin uusien elatusapujen korotuksia, eikä niinkään indeksilain tulkintaongelmasta. Sosiaali- ja terveysministeriön elatusturvatyöryhmä oli kiinnittänyt asiaan huomiota jo vuonna 1995.

Oikeuskansleri pyysi ministeriötä ilmoittamaan vuoden 2006 loppuun mennessä mihin toimenpiteisiin se on asian suhteen nähnyt aiheelliseksi ryhtyä.

Perustuslain 19 § 3 momentti ja 22 §
Eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannusindeksiin annettu laki (660/1966)