24.10.2005

Henkilö N osoitti oikeuskanslerinviraston kantelun, jossa hän ilmoitti joutuneensa putkaan Peijaksen sairaalasta ja pyysi, että asia tutkitaan.

Asiassa saatujen selvitysten mukaan N oli hakeutunut Peijaksen sairaalan päivystyspoliklinikalle päihtyneenä (puhaltanut 3,5 promillea) yleistilan laskun ja jalassa olleen kivun vuoksi. Päivystänyt lääkäri oli potilaan tutkittuaan pyytänyt poliisilta apua potilaan toimittamiseksi putkaan selviämään. Päivystäneen lääkärin antaman selvityksen mukaan potilas oli humalassa eikä täyttänyt M1-lähetteen kriteerejä. Päivystäneen lääkärin mielestä oli kuitenkin mahdollista, että potilas olisi vahingoittanut itseään ja mahdollisesti samalla muitakin ihmisiä. N oli seuraavana päivänä toimitettu ambulanssilla poliisin säilöstä ensiapupäivystykseen. Potilaskertomukseen oli tulosyyksi merkitty mielentila-arvio. Hänessä ei ollut todettu itsemurha-alttiutta eikä psykoottisuutta, ja hänet oli kotiutettu päivystyksestä.

Etelä-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston lausunnon mukaan sairaala ei ollut toiminut asianmukaisesti, kun se ei ollut järjestänyt N:lle potilaslain mukaista hyvää hoitoa, vaan oli pyytänyt poliisin apua potilaan toimittamiseksi putkaan selviämään ja siten puuttunut potilaan itsemääräämisoikeuteen perustavalla tavalla. Se, ettei hoitohenkilökunnalla ollut aikaa vahtia levotonta potilasta tai se, ettei sairaalan ensiavussa ollut selviämispistettä, eivät lääninhallituksen mukaan oikeuttaneet potilaan vapauden rajoittamiseen ilman laillista perustetta.

Lääninhallituksen poliisiosasto katsoi, että vaikka poliisilain 11 §:n 1 momentin edellyttämää välittömästi uhkaavaa vakavaa vaaratilannetta ei ole ollut käsillä, ottaen huomioon N:n potentiaalinen itsetuhohakuisuus ja voimakas päihtymystila voitiin poliisin päätöstä viedä N putkaan pitää ymmärrettävänä hänen oman turvallisuutensa tähden ja hänen suojaamisekseen.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että kuten hänen 17.3.2005 ratkaisemassaan kanteluasiassa (dnro 92/1/03, päihtyneen potilaan seuraaminen terveyskeskuksen päivystyksessä ja potilaan kiinniottaminen poliisilain 11 §:n perusteella), myös tässä asiassa on terveydenhuollon ja poliisin yhteistyön tuloksena ollut se, että sairaalan päivystykseen oma-aloitteisesti, tässä tapauksessa yleistilan laskun ja nilkassa olleen kivun vuoksi hakeutunut henkilö on noudettu poliisin säilöön ja pidetty siellä kiinni otettuna yli puolen vuorokauden ajan. Kuten asiassa selvitystä antanut Vantaan terveyskeskuspäivystyksen ylilääkäri johtopäätöksenään esittänyt, menettely on tässäkin perustunut "vanhaan Suomessa käytössä olleeseen tapaan, jossa hyvää tarkoittaen on saatettu päihtynyt mielenterveysoireileva potilas poliisin suojiin selviämään ja sieltä selviämisen jälkeen tuotu päivystävälle lääkärille mielenterveyden arvioon". Käytännöllä on ylilääkärin mukaan haluttu antaa potilaalle mahdollisuus mielenterveyden tilan arvioon ja myös ehkäistä itsemurhia.

Tapauksessa ei toisaalta terveydenhuollon ja toisaalta poliisin puolella ollut apulaisoikeuskanslerin käsityksen mukaan riittävästi harkittu valitun toimintamallin oikeudellista perustaa. Henkilökohtaisen vapauden rajoittamisella puututaan tärkeään perusoikeuteen ja se on mahdollista vain lain nojalla. Menettely on perustunut vanhaan käytäntöön, jonka sekä terveydenhuollon että poliisin toimijat ja valvontaviranomaiset ovat itsekin nyttemmin kyseenalaistaneet. Poliisin menettelyn tekee tosin jossakin määrin ymmärrettäväksi se, että sen tilannetta koskeva arvio perustettiin lääkäriltä saatuun tietoon ja että poliisi on kokonaisolosuhteet huomioon ottaen joutunut toimimaan tilanteessa, jossa se ei ilmeisestikään nähnyt käytännössä vaihtoehtoja.

Kihlakunnan poliisilaitoksen antaman selvityksen mukaan poliisilaitos on apulaisoikeuskanslerin 17.3.2005 antaman päätöksen jälkeen suhtautunut aikaisempaa kriittisemmin päihtyneiden henkilöiden kiinniottamisiin sairaalasta, eikä ko. asioita ole enää juuri ilmennyt kihlakunnan poliisilaitoksella. Apulaisoikeuskansleri korosti kuitenkin erityisesti sitä, että henkilökohtaista vapautta rajoittavien poliisilakiin perustettavien toimenpiteiden edellytysten täyttymisen harkinta kuuluu poliisille riippumatta siitä, miltä taholta pyyntö toimenpiteisiin tulee. Hän kiinnitti terveyskeskus/ensiapupäivystyksen ja päivystyspoliklinikan huomiota päätöksessä todettuun ja saattoi päätöksessä esittämänsä kihlakunnan poliisilaitoksen tietoon. Lisäksi apulaisoikeuskansleri lähetti päätöksensä tiedoksi Etelä-Suomen lääninhallitukselle.

Etelä-Suomen lääninhallitus oli apulaisoikeuskanslerille 22.9.2005 antamassaan selvityksessä ilmoittanut ryhtyneensä lääninsä alueella toimenpiteisiin tässä ratkaisussa tarkoitetun kaltaisten tilanteiden ohjaamiseksi.

Apulaisoikeuskansleri totesi lisäksi saattaneensa erillisellä kirjeellä poliisiviranomaisten ja terveydenhuollon ohjeistamisen tarvetta koskevan kysymyksen tällaisissa asioissa asianomaisten ministeriöiden tietoon.