Tiemestarin neuvontavelvollisuus
- Asiasanat
- Tiemestari, Neuvontavelvollisuus
- Tapausvuosi
- 2005
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 1031/1/01
- Ratkaisija
- Apulaisoikeuskansleri
Kunnan tiemestarin tietoon saatettiin apulaisoikeuskanslerin käsitys neuvontavelvollisuuden laajuudesta ja annettujen neuvojen oikeellisuuden varmistamisesta.
Apulaisoikeuskansleri totesi päätöksessään, että ennen 1.1.2004 voimassa olleen hallintomenettelylain 4 §:ssä säädetty viranomaisen yleinen omaa toimialaansa koskeva neuvontavelvollisuus kohdistui lähtökohtaisesti vain menettelyllisiin seikkoihin, joskin tapauskohtaisesti neuvonantajan asemasta ja tapauksesta riippuen voitiin neuvontaa kohdistaa myös asian sisältöä koskeviin seikkoihin. Apulaisoikeuskansleri totesi myös, että viranomaistoimintaan yleisesti liittyvän laillisuusvaatimuksen perusteella viranomaisen olisi pyrittävä mahdollisimman hyvin varmistumaan siitä, että annetut neuvot ovat oikeita. Neuvon puutteellisuus voidaan rinnastaa neuvon virheellisyyteen, mikäli se antaa asiasta harhaanjohtavan kuvan ja kysymys on asianomaisen kannalta oleellisesta seikasta.
Tiemestarin menettelyä arvosteltiin sen vuoksi, että hän oli ottanut kantaa kantelijoiden omistamalla tilalla olleen riitaisaksi tulleen vanhan kulkutien oikeudelliseen luonteeseen, vaikka tuollainen asia kuului yksityisistä teistä annetun lain 38 §:n nojalla tietoimituksessa käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi.
Samassa yhteydessä kantelijat olivat myös pyytäneet tiemestarin toimenpiteitä alueella yksityistietoimituksessa v. 1971 perustetun, mutta rakentamattoman tien toteuttamiseksi. Tien liittämiseksi valtatiehen oli aikoinaan myönnetty liittymälupa. Kantelijoiden omistama tila ei ollut yksityistien osakas. Apulaisoikeuskansleri piti tiemestarin antamassa selvityksessä esitettyjä perusteita tieoikeuden vanhentumisesta virheellisinä ja vailla oikeudellista merkitystä yksityistietoimituksessa perustettujen tieoikeuksien pysyvyyden kannalta. Sen sijaan tiemestari ei ollut tuonut kantelijoille esiin, että oli epäiltävissä liittymäluvan rauenneen, koska tietä ei ollut rakennettu. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että kyseessä olevassa tilanteessa tiemestarin olisi tullut hänen tehtävänkuvauksensa huomioon ottaen tuoda esiin tämä seikka ja opastaa kantelijat kääntymään a.o. tiepiirin puoleen liittymäluvan voimassaolon tarkistamiseksi ennen yksityistietoimituksen hakemista.
HallintomenettelyL 1 § ja 4 § (598/1982)