13.06.2005

Korvausvelvollisuus - Tahallisuus - Korvauksen perintä

Korvausvelvollisuus koululaislipun rikkoontumisesta

Kaupungin käytäntönä on antaa koulukuljetusta varten peruskoulun oppilaiden käyttöön näyttökortteja. Kortin käyttöikä on kaupungin selvityksen mukaan 3-4 vuotta ja kun kortti lakkaa toimimasta, se vaihdetaan uuteen. Kadonneen kortin tilalle oppilas saa uuden maksamalla 10 euron panttimaksun. Tahallisesti rikotuista korteista kaupunki perii 17 euron korvauksen. Mainitun käytäntönsä kaupunki on saattanut koulujen tietoon vuosittain.

Kantelijan pojan näyttökortin lakattua toimimasta ja tämän saatua uuden kortin kaupungin koulutuspalvelukeskus lähetti huoltajalle 17 euron suuruisen laskun "sotketusta ja rikotusta näyttökortista". Selvityksen mukaan huoltaja oli kahdesti soittanut koulutuspalvelukeskukseen laskun saatuaan ja ilmaissut olevansa eri mieltä siitä, että kortti olisi tahallisesti sotkettu ja rikottu. Koulutuspalvelukeskus oli siirtänyt alunperin asettamaansa eräpäivää kuukaudella eteenpäin ja siirtänyt sitten laskun perintätoimistolle perittäväksi, kun suoritusta ei ollut tehty. Kantelija maksoi yhteensä 49,15 euron suuruiseksi kasvaneen laskun perintätoimistolta maksuvaatimuksen saatuaan.

Selvityksessään kaupunki kertoi, että korvausvaatimus perustui vahingonkorvauslakiin. Mihinkään muuhun perusteeseen kaupunki ei vedonnut.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että kaupunki voi sinänsä esittää korvausvaatimuksen tällaisessa tapauksessa. Kaupungin ei kuitenkaan tule antaa toiselle osapuolelle sellaista kuvaa, että kaupunki voisi yksipuolisesti päättää korvausvelvollisuuden syntymisestä ja määrätä jonkin tietyn summan tahalliseksi arvioimastaan teosta. Lain mukainen ja toimivaltainen taho ratkaisemaan riitaisia vahingonkorvaus- ja velkomisasioita on tuomioistuin. Kaupungin virkamiehellä ei ole asianmukaisia mahdollisuuksia arvioida näyttöä eikä lakiin perustuvaa oikeutta ratkaista tahallisuutta tai tuottamusta koskevaa kysymystä, mitä kannanotto korvausvelvollisuuden syntymiseen kiistetyssä asiassa merkitsee. Kaupungin käytännön mukainen korvausmäärä voi apulaisoikeuskanslerin näkemyksen mukaan olla korkeintaan etukäteen tehty määritelmä siitä, kuinka suurta vahingonkorvausta kaupunki tämänkaltaisissa tapauksissa tulee vaatimaan. Tällaisella etukäteen määritellyllä taksalla ei kuitenkaan ole vahingonkorvausoikeudenkäynnissä tuomioistuinta sitovaa vaikutusta.

Laskun perinnän osalta apulaisoikeuskansleri totesi, että jotta lasku voitaisiin perustellusti esittää ja etenkin ryhtyä maksun perimiseen, tulee saatavalla olla asianmukainen peruste. Tässä tapauksessa saatavan syntymisestä ja olemassaolosta oli selvästi ollut erimielisyyttä, mutta kaupunki oli tietoisena saatavan riitaisuudesta siirtänyt laskun perintätoimistolle perittäväksi aiheuttaen näin kantelijalle kuluja, joita voidaan pitää tarpeettomina. Apulaisoikeuskansleri ei pitänyt tällaista menettelyä oikeudellisesti perusteltuna.

Päätöksessä esitetyt käsitykset saatettiin kaupunginhallituksen tietoon.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.