10.6.2005

Tutkinnanjohtajan tekemän päätöksen mukaan asianomistajan tekemien tutkintapyyntöjen perusteella ei toimitettu esitutkintaa, koska niistä ei päätöksen mukaan ilmennyt seikkoja, joiden perusteella olisi ollut aihetta katsoa, että esitutkintalaissa määritetty esitutkinnan aloittamiskynnys olisi ylittynyt.

Oikeus saada asiassaan perusteltu päätös kuuluu perustuslaissa mainittuihin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeisiin. Asianosaisilla on tarve tietää, miksi esitutkintaa ei asiassa toimiteta tai miksi se on lopetettu. Usein suurin kiinnostus perusteluja kohtaan on jutun asianomistajalla, mutta myös rikoksesta epäillyllä on oikeutettua intressiä saada tietoa häntä koskevan ratkaisun perusteista. Päätöksen perustelut mahdollistavat lisäksi ratkaisujen ulkoisen kontrolloitavuuden. Niillä on merkitystä myös ratkaisijan oman itsekontrollin kannalta, sillä ratkaisija joutuu perusteluja kirjoittaessaan pohtimaan päätöksensä oikeudellista kestävyyttä.

Apulaisoikeuskansleri totesi ratkaisussaan, ettei tutkinnanjohtaja ollut päätöksessään mitenkään perustellut, miksi tutkintapyynnöissä kuvatuissa teoissa ei ollut ollut aihetta epäillä rikosta ja miksi teot eivät olleet tutkinnanjohtajan selvityksessään esiin tuomalla tavalla täyttäneet minkään rikoksen tunnusmerkistöä. Ratkaisun perustelujen tarvetta oli apulaisoikeuskanslerin mukaan omiaan lisäämään se, että kysymyksessä oli ollut poliisin omastakin mielestä rajatapaus, sillä poliisilaitoksen asiassa antaman lausunnon mukaan asiassa olisi ollut mahdollista päätyä myös sellaiseen ratkaisuun, että esitutkinta olisi tullut toimittaa. Näin ollen apulaisoikeuskansleri piti tutkinnanjohtajan tekemää päätöstä riittämättömästi perusteltuna.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti tutkinnanjohtajana toimineen rikosylikomisarion huomiota esitutkintapäätösten asianmukaiseen perustelemiseen.

Suomen perustuslaki 21 § 2 mom