30.05.2005

Rauhanturvaamislain uudistamistyöryhmä - Kriisinhallinta

Rauhanturvaamislain uudistamistyöryhmän mietintö

Oikeuskansleri Paavo Nikulan lausunto puolustusministeriölle 30.5.2005, dnro 18/20/05

1. LAUSUNTOPYYNTÖ

Puolustusministeriö pyysi 13.5.2005 päivätyllä kirjeellään 1.6.2005 mennessä lausunnon rauhanturvaamislakia uudistavan työryhmän mietinnöstä. Työryhmän tehtävänä oli selvittää rauhanturvaamislain ja muun siihen liittyvän lainsäädännön uudistamistarpeet sekä laatia tarpeellinen esitys lainsäädännön muuttamiseksi.

Työryhmän mietinnön mukaan laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta korvaisi voimassa olevan rauhanturvaamistoiminnasta annetun lain. Kokonaisuudistuksen tarkoituksena olisi ottaa huomioon kansainvälisessä kriisinhallintatoiminnassa tapahtunut kehitys, jotta Suomi voisi jatkossakin osallistua täysimääräisesti kriisinhallintatehtäviin erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien, Euroopan Unionin ja Pohjois-Atlantin liiton rauhankumppanuusyhteistyön puitteissa.

2. LAUSUNTO

Oikeuskansleri esitti lausuntonaan seuraavaa.

Esitysluonnoksen perusteluissa esitetyt seikat puoltavat ehdotetun muutoksen tarpeellisuutta. Koska esityksen perustelut ovat suhteellisen laajat ja kattavat, oikeuskansleri esittää seuraavassa joitain näkökohtia yksittäisten säännöksien osalta.

Lakiehdotuksen 1 §:n 3 momentin mukaan kriisinhallinnan toimeenpanijana voi olla säännöksessä erikseen lueteltujen toimeenpanijoiden lisäksi maaryhmä. Esitysluonnoksen yleisperusteluissa esimerkkinä on mainittu Afganistanissa toimiva ISAF, joka oli kahden ensimmäisen toimintavuoden ajan maaryhmän toteuttama operaatio. Erityyppisiä maaryhmän toteuttamia sotilaallisia kriisinhallintatehtäviä on toteutettu muuallakin, esimerkiksi Lähi-idässä ja Afrikassa. Perusteluissa mainituista esimerkeistä huolimatta säännös on "maaryhmä" käsitteen osalta oikeuskanslerin mielestä avoin eikä perusteluistakaan juuri täsmentäviä määreitä tälle käsitteelle löydy.

Esitysluonnoksen säätämisjärjestystä koskevassa osassa on 1 §:stä todettu, että lakiehdotuksen soveltamisala on kokonaisuutena kirjoitettu siten, että Suomi ei voisi osallistua operaatioihin, joissa Suomi voisi joutua sodaksi luonnehdittavaan aseelliseen selkkaukseen. Säännöksestä tämä tarkoitus ei kuitenkaan käy ilmi. Totean lisäksi, että lakiehdotuksen 1 §:n perustelut sisältävät informaatiota enemmän kuin säännöksestä näyttäisi olevan luettavissa. Tämän vuoksi säännöksen sanamuodon laajentamista vastaamaan paremmin perusteluja tulisi oikeuskanslerin mielestä vielä harkita.

Lakiehdotuksen 3 §:n 3 momentin perustelujen mukaan valmiustilaan asettamista koskevassa selonteossa kuvataan käytettävissä olevien tietojen tarkkuudella olosuhteet ja operaatiot, joihin osallistuminen valmiusjakson aikana on todennäköistä. Jotta eduskunnan todellinen osallistuminen päätöksentekoa edeltävässä kuulemisprosessissa turvataan, oikeuskansleri pitää oleellisena, että eduskunnalle annettavan informaation kattavuuteen kiinnitetään erityistä huomiota eduskuntakäsittelyn kaikkien eri vaihtoehtojen osalta. Tällä on merkitystä myös esitysluonnoksen säätämisjärjestysosassa perustuslain 93 §:n 1 momentin valvonnasta lausutun kannalta.

Lakiehdotuksen 21 §:n perustelut ovat varsin kattavat, mutta säännöksen sanamuoto on tässäkin niukka. Oikeuskansleri esittää vielä jatkossa harkittavaksi, olisiko säännöksessä todettava, että oikeus voimakeinojen käyttöön voi koskea myös joukkoa tai ryhmää, eikä ainoastaan yksittäistä sotilasta. Myös puolustettavuuskriteerin sekä ihmisoikeussopimusten mainitsemista säännöksessä tulisi vielä harkita. Säännöksen ensimmäisen momentin ilmaisu "tehtävän kannalta" on melko avoin; perusteluista saa sen käsityksen, että kysymys on tehtävän asianmukaisesta suorittamisesta, mikä voisi olla pykälässäkin parempi ilmaisu. Niin ikään toisen momentin sanan "tarpeen" korvaamista ilmaisulla "välttämättömiä" voisi harkita.

Rikosoikeudellista vastuuta koskeva 22 § liittyy 4. lakiehdotukseen rikoslain 45 luvusta. Jälkimmäisessä puhutaan vain "palveluksessa" olevista, kun 22 §:ssä käytetään käsitettä "kriisinhallintapalveluksessa- ja koulutuksessa olevat". Käsitteet tulisi yhdenmukaistaa, koska kysymys on samasta rikosoikeudellisesta vastuusta.

Valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävien jaosta annetun lain muutosesityksen osalta oikeuskanslerilla ei ollut huomautettavaa. Säätämisjärjestysperusteluiden asevelvollisuuslakia koskeva osa sisälsi ajallisen virheellisyyden perustuslakivaliokunnan lausuntojen ja perustuslain 127 §:n viittauksen osalta.

Esitysluonnoksen säätämisjärjestysperustelut olivat kattavat ja tehdyt johtopäätökset perusteltuja. Esitysluonnoksessa oli käsitelty tarpeellisilta osin perustuslakivaliokunnan kannanottoja, mutta esitetty pyydettäväksi perustuslakivaliokunnan lausunto. Ottaen huomioon esitykseen sisältyvät perustuslain kannalta oleelliset säännökset, oikeuskansleri piti omalta osaltaan perusteltuna, että tätä koskeva maininta säilytetään perusteluissa.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.