17.02.2005

Hovioikeudet - Seulontamenettely

Hovioikeuden seulontamenettelyn tarkistaminen

Oikeuskansleri Paavo Nikulan lausunto oikeusministeriölle 17.2.2005, dnro 6/20/05

Oikeusministeriö on kirjeellään OM 23/41/2004 pyytänyt lausuntoa selvitysmiehen mietinnöstä hovioikeuden seulontamenettelyn tarkistamisesta sekä siihen sisältyvästä ehdotuksesta oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n muuttamiseksi.

Voimassa oleva hovioikeuden seulontamenettelyn käyttöedellytyksien sääntely edellyttää muun ohella, että hovioikeus yksimielisesti toteaa olevan selvää, että asiassa ei ole oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n nojalla toimitettava pääkäsittelyä (luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohta). Mainitun vaatimuksen on katsottu tarpeettoman paljon rajoittavan seulontamenettelyn käyttöalaa ja aiheuttavan tarpeettomien pääkäsittelyjen järjestämistä hovioikeuksissa. Selvitysmiehen mietintöön sisältyvässä ehdotuksessa laiksi seulontamenettelyä hovioikeudessa koskevien oikeudenkäymiskaaren säännösten muuttamiseksi esitetään tämän vuoksi mainittua lainkohtaa muutettavaksi siten, että edellytyksenä olisi, että hovioikeus yksimielisesti toteaa olevan selvää, että käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuuteen voidaan pääkäsittelyä toimittamatta luottaa.

Ehdotetun lainsäädäntömuutoksen tavoitteena on suunnata hovioikeuksien voimavarat asioihin, joiden täystutkintaan katsotaan olevan eniten tarvetta. Mikäli hovioikeuksille ei voida osoittaa kaikkien valitusten perusteelliseksi tutkimiseksi tarvittavia resursseja, on seulontamahdollisuuden ehdotettu laajentaminen hyvinkin perusteltua ottaen huomioon ihmisoikeuksiin kuuluva oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa kohtuullisen ajan kuluessa. Ehdotettu säännösmuutos poistaa myös ne tulkintaerot, joita kyseessä olevan nykyisen sääntelyn osalta on käytännössä esiintynyt.

Kuitenkin paitsi, että ehdotettu säädösmuutos kaventaa entisestään asianosaisen mahdollisuuksia saada asiansa muutoksenhakutuomioistuimen tutkittavaksi, merkitsee se lisäksi useissa tapauksissa sitä, että hovioikeus arvioi käräjäoikeudessa esitetyn suullisen todistelun perusteella tehtyä ratkaisua kirjallisen aineiston perusteella (näin myös KKO 2004:116 ja 117). Kysymyksessä on siten poikkeus todistelun välittömyydestä, jonka merkitystä 1990-luvulla voimaan tulleissa oikeudenkäyntimenettelyn uudistuksissa on voimakkaasti korostettu. Ottaen lisäksi huomioon suullisen käsittelyn aseman osana Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6.1 artiklassa edellytettyä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä tulee oikeuskanslerin mukaan kiinnittää huomiota siihen, ettei ehdotettu hovioikeuksille verraten paljon harkintavaltaa antava seulontamenettelyn käyttöedellytysten sääntely johda hovioikeuksien tulospaineiden johdosta seulonnan käytön laajenemiseen oikeusturvaa vaarantavalla tavalla.

Mietinnön mukaan valitus voidaan seuloa valituksessa esitetystä näyttökysymystä koskevasta väitteestä huolimatta, jos väitteeseen on järkevällä tavalla jo otettu kantaa käräjäoikeuden tuomion perusteluissa. Seulonnan mahdollistuminen asioissa, joissa valituksessa esitetään väite suulliseen todisteluun perustuvan näyttöratkaisun virheellisyydestä, tulee näin ollen korostamaan käräjäoikeuksien tuomioiden faktaperustelujen seikkaperäisyyttä eli kannan ottamista asian käsittelyssä esitettyihin näyttöä koskeviin väitteisiin. Seulontamenettelyn käyttömahdollisuuksienkin kannalta on siten ensiarvoisen tärkeää yleisesti kiinnittää huomiota alioikeustuomioiden perustelujen laatuun. Seulontamenettelyn käyttöalan laajentumisesta aiheutuvan muutoksenhakumahdollisuuksien kaventumisen vuoksi perustelujen merkitys korostuu tietysti entisestään myös asianosaisten oikeusturvan ja lainkäyttöä kohtaan tunnettavan luottamuksen kannalta.

Niin sanottua luottamusperiaatetta on kuvattu mietinnön sivulla 4 siten, että seulontamenettelyssä oletetaan käräjäoikeuden ratkaisun voivan olla oikea ja siihen voitavan luottaa. Mainittu teksti ei oikeuskanslerin mielestä perustele lainsäädäntöehdotusta eikä vaikuta muutenkaan tarpeelliselta, kun asiaa nimenomaisesti lausumattakin käräjäoikeuksien voitaneen olettaa käyttävän harkintavaltaansa vastuullisesti ja pyrkivän käsiteltävinään olevissa asioissa mahdollisimman hyvin perusteltavissa oleviin ratkaisuihin. Luottamusperiaatteen sisältö voitaisiin kenties lausua perustelutekstissä vaikkapa siten, että mikäli alioikeus on perustellut näyttöratkaisunsa yksityiskohtaisesti ja tehnyt esitetystä näytöstä hovioikeuden käsityksen mukaan oikeat johtopäätökset, eikä valituksessa ole esitetty syitä, joiden perustella käräjäoikeuden näyttöratkaisua olisi syytä epäillä, voidaan asia jättää käräjäoikeuden ratkaisun varaan. Jos sen sijaan valittaja pystyy horjuttamaan mainittua luottamusta tai jos näyttökysymykseen ei riittävällä varmuudella voida asiakirjojen perusteella ottaa kantaa, asia tulee ottaa täystutkintaan.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.