10.02.2005

Esteellisyys - Tuomarin esteellisyys - Lainvalmistelu

Korkeimman oikeuden presidentin osallistuminen lainvalmisteluun ja seulontaa koskevien asioiden käsittelyyn korkeimmassa oikeudessa

Lainkäytön professori on pyytänyt tutkimaan korkeimman oikeuden presidentin menettelyä ennakoitaessa eduskunnassa käsiteltävänä olleen lain vaikutuksia ja hänen mahdollista esteellisyyttään korkeimmassa oikeudessa.

Kysymys oli hovioikeusmenettelyn uudistamista koskevan lainsäädännön (Hallituksen esitys 91/2002 vp eduskunnalle valitusta hovioikeuteen ja valitusasian käsittelyä hovioikeudessa koskevien oikeudenkäymiskaaren säännösten muuttamiseksi) käsittelystä eduskunnan lakivaliokunnassa. Presidentti oli lakivaliokunnan mietinnön valmistumisen jälkeen osallistunut neuvotteluun, jossa oli pohdittu koko kyseisen esityksen peruuttamista. Tämä oli johtunut siitä, että lakipakettiin sisältynyttä ns. seulontapykälää (OK 26:2) koskevaa ehdotusta oli muutettu lakivaliokunnassa. Pykälä oli saanut sisällön, joka ei tyydyttänyt eräitä ruuhkautumisvaarassa olleita hovioikeuksia. Nämä hovioikeudet halusivat karsia seulonnan avulla pääkäsittelyyn meneviä juttuja enemmän, kuin mihin säännöksen lakivaliokunnassa saama sanamuoto näytti antavan mahdollisuuden.

Kantelija on pyytänyt oikeuskansleria tutkimaan, oliko korkeimman oikeuden presidentti toiminut virkavelvollisuuksiensa mukaisesti, kun hän oli osallistunut sanottuun eduskunnassa käytyyn neuvonpitoon. Hänen mielestään presidentti oli luvannut tai ainakin antanut ymmärtää korkeimman oikeuden tulevan tulkitsemaan seulontapykälää tietyllä lakivaliokunnan mietinnön perustelujen mukaisella tavalla, joka poikkeaisi lain sanamuodosta, ja tulevan muuttamaan vakiintunutta käytäntöään oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n säännöksen soveltamisen osalta. Asiassa olisi myös tutkittava, oliko presidentti kannanottojensa vuoksi tullut esteelliseksi käsittelemään ja ratkaisemaan korkeimman oikeuden jäsenenä hovioikeuksien seulontapäätöksistä tehtyjä ja tehtäviä valituslupahakemuksia ja valituksia.

Asiassa on hankittu oikeuskanslerille korkeimman oikeuden presidentiltä lausunnot, kantelijalta vastine sekä oikeusministeriltä lausunto.

Oikeuskansleri on ratkaisussaan arvioinut asiassa olevaa näyttöä, asiantuntijana toimimista lainvalmistelussa ja tuomarin osallistumismahdollisuuksia sellaisten oikeudenkäyntiasioiden käsittelyyn, joissa sovellettavien säännösten valmistelussa hän on ollut mukana.

Korkeimman oikeuden presidentti oli lakivaliokunnan mietinnön valmistuttua ennen täysistuntokäsittelyä osallistunut lakivaliokunnan puheenjohtajan hänelle esittämästä kutsusta tilaisuuteen, jossa oli yhtenä vaihtoehtona pohdittu hallituksen esityksen mahdollista peruuttamista. Kokouksessa puhetta oli johtanut lakivaliokunnan puheenjohtaja ja siihen olivat osallistuneet muiden muassa oikeusministeri, oikeusministeriön lainsäädäntöjohtaja ja Helsingin hovioikeuden presidentti. Asiassa olevasta näytöstä ei voitu tehdä johtopäätöksiä siitä, mitä korkeimman oikeuden presidentti oli po. tilaisuudessa tarkasti ottaen lausunut. Enintään voitiin esittää arvioita hänen suhtautumisestaan asiaan yleisellä tasolla. Hänen lausumiensa merkitys tämänkaltaisessa asiassa oli myös voitu tulkita eri lähtökohdista eri tavoin. Presidentin ilmaisujen tarkka sisältö ja sananvalinnat eivät olleet enää selvitettävissä, jolloin lähtökohdaksi oli otettava hänen itsensä oikeuskanslerille antamissaan lausunnoissa ilmaisemansa seikat.

Asiantuntijana toimimisesta oikeuskansleri on todennut, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista voitaneen löytää lähtökohtia sen tueksi, että tuomareiden tulisi puolueettomuutta koskevien epäilyjen ja esteellisyysmahdollisuuden välttämiseksi suhtautua muita virkamiehiä pidättäytyvämmin osallistumiseen sellaisen lainsäädännön valmisteluun, jota he joutuvat tuomarintehtävässään soveltamaan. Oikeuskansleri on kuitenkin pitänyt tässä suhteessa asianmukaisempana toimintatapana sitä, että myös oikeuslaitoksen edustajat kutsuttaessa osallistuvat lainsäädännön vaikutusten selvittelyyn eduskunnan ja myös hallituksen toivomalla tavalla. Jos tämä suljettaisiin pois, menetettäisiin olennaisen tärkeä asiantuntemus. Tässä kohdin on merkityksensä myös perustuslain 47 §:ssä säännellyillä eduskunnan, valiokunnan ja kansanedustajan tietojensaantioikeudella. Yhteiskunnan edun vuoksi on tärkeää, että tuomarien asiantuntemusta voidaan käyttää lainvalmistelussa hyväksi. Tämä näkökohta korostuu esillä olevassa tapauksessa, jossa on kysymys oikeudenkäyntiä koskevan lainsäädännön vaikutusten selvittämisestä, mihin lainsäädäntöön tuomarit joutuvat työssään erityisesti perehtymään. Olennaista eroa ei ole sen suhteen, onko kysymys kuulemisesta eduskunnan valiokunnassa vaiko eduskunnan taholta pyydetystä tai toivotusta muusta tapaamisesta, jossa lainsäädännön vaikutuksia käsitellään. Esteellisyysnäkökulmaa on esillä olevan kaltaisissa tilanteissa sovellettava harkiten ja sen tulisi rajoittua tapauksiin, joissa tuomari on säädöksen aikaansaamisessa tosiasiallisesti määräävällä tavalla vaikuttavassa asemassa.

Korkeimman oikeuden presidentti ei ollut menetellyt vastoin virkavelvollisuuksiaan osallistuessaan eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtajan kutsusta valiokunnan mietinnön valmistumisen jälkeen hallituksen esityksen mahdollisesta peruuttamisesta käytyyn ja myös hallituksen taholta tarpeellisena pidettyyn neuvotteluun. Asiakirjoista ei myöskään ilmennyt hänen lausuneen käsiteltävänä olleista asioista sellaista, mikä olisi katsottava hänen virkavelvollisuutensa vastaiseksi.

Esteellisyyden osalta oikeuskansleri on todennut, ettei asiassa ei ole tullut ilmi korkeimman oikeuden presidentin antaneen lupausta tai sitoutuneen siihen, miten korkein oikeus tai hän itse tulisi suhtautumaan hovioikeuksien seulontapäätöksistä tehtyihin muutoksenhakuihin. Oikeuskansleri piti selvänä, ettei presidentiltä ole voitu edes odottaa lupausta korkeimman oikeuden eri jaostojen suhtautumisesta niiden käsittelyyn tuleviin yksittäisiin asioihin. Presidentti oli toiminut oikeudellisena asiantuntijana esittäen todennäköisyysarvioita eduskunnan käsittelyssä olleen lainsäädännön vaikutuksista yleisellä tasolla. Sinänsä lainmuutoksilla aina voi olla vaikutusta myös muun lainsäädännön tulkintatilanteisiin. Hänen menettelyynsä ei sisältynyt sellaista, mikä yleisellä tasolla muodostaisi velvollisuuden pidättäytyä ottamasta kantaa seulontamenettelyä koskeviin asioihin korkeimmassa oikeudessa.

Eräiden Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen valossa esteellisyyden määrittely esillä olevassa tapauksessa on mahdollisesti tulkinnanvarainen. Harkinnanvaraiseen seikkaan perustuvan tuomarin esteellisyyden toteaminen yksittäisissä oikeudenkäyntiasioissa ei kuulu oikeuskanslerille, vaan oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 9 §:n (441/2001) nojalla sanotun lain 8 §:ssä mainituin edellytyksin viime kädessä tuomioistuimelle.

Jäljennös oikeuskanslerin päätöksestä on lähetetty korkeimman oikeuden presidentille tiedoksi ja saatettavaksi myös muiden korkeimman oikeuden jäsenten tietoon sekä lisäksi tiedoksi oikeusministeriölle.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.