Finlex ®

Valtionavustus - Rekisteröimätön yhdistys - Vapaa Vuotos -liike - Ympäristöministeriö

Diaarinumero:	1435/1/03
Antopäivä:	15.11.2004
Ratkaisija:	OKA

Ympäristöministeriön Vapaa Vuotos -liikkeelle myöntämät valtionavustukset

Ympäristöministeriö oli vuosina 1996-2002 myöntänyt Vapaa Vuotos -liikkeelle harkinnanvaraista valtionavustusta liikkeen toiminnan tukemiseen.

Päätöksessään oikeuskansleri katsoi, että Vapaa Vuotos -liikkeellä oli selkeä tarkoitus ja sen toteuttamiseksi vakiintuneita toimintatapoja. Ei ollut perusteetonta pitää liikettä valtionavustusasiaa käsiteltäessä rekisteröimättömänä yhdistyksenä, jolle avustusta muiden edellytysten täyttyessä oli voitu myöntää.

Selvityksen mukaan hakija oli laiminlyönyt pitää kirjanpitoa. Se ei ollut valinnut tilintarkastajaa eikä sellaista valintavelvollisuutta rekisteröimättömällä yhdistyksellä ollutkaan. Vuosina 1996-2001 tehtyjä valtionavustuspäätöksiä koskenut valtioneuvoston päätös valtionavustusten yleismääräyksiksi (yleismääräyspäätös) edellytti kuitenkin tilintarkastuksen järjestämistä ja tilinpäätöstietojen ja tarkastuskertomuksen toimittamista avustusasian käsittelyn yhteydessä, milloin avustusta haettiin yhteisön taloudellisen aseman perusteella. Ympäristöministeriön huomiota on kiinnitetty rekisteröimättömän yhdistyksen kirjanpitovelvollisuutta ja tilintarkastuksen järjestämistä koskeviin näkökohtiin ja merkitykseen valtionavustusasian käsittelyssä.

Valtionavustusasioiden käsittelyssä vuosina 1996-2001 omaksutun menettelyn mukaisesti avustus myönnettiin hakemuksen perusteella ehdolla, että hakija toimittaa seuraavana vuonna toimintakertomuksen, tilinpäätöstiedot ja tilintarkastuskertomuksen siltä vuodelta, jolta avustus myönnettiin. Ministeriön huomiota on kiinnitetty siihen, ettei menettely ole ollut yleismääräyspäätöksen säännösten mukaista. Samalla on herännyt epäilys siitä, missä määrin lupaehdot olivat todellisia, kun ministeriön tiedossa oli täytynyt olla, ettei hakijalla ollut kirjanpitoa tilintarkastajista puhumattakaan.

Valtionavustusten käytön valvonnan osalta on todettu, että kun valtionavustuksena annetaan vastikkeetta valtion varoja, on asianomaisten viranomaisten mahdollisuuksien mukaan valvottava, etteivät avustusvarat mene muuhun tarkoitukseen kuin mihin ne on myönnetty. Yleismääräyspäätöksen 21 §:n mukaan avustuksen myöntämispäätöksessä saaja oli velvoitettava antamaan riittävä selvitys avustuksen käyttämisestä ja ehtojen täyttämisestä. Valtionavustuslain 14 § sisältää samansisältöisen säännöksen.

Vuosien 1996-2001 avustuspäätösten ehtojen mukaisten tilinpäätös- ja tilintarkastustietojen esittämisvelvollisuuden merkitystä oli heikentänyt se, että saajalla ei ollut - kirjanpidon ja tilintarkastuksen tila huomioon ottaen - mahdollista toimittaa vaadittuja tietoja. On myös epäiltävissä, miten saaja oli voinut täyttää vuodelle 2002 myönnetyn valtionavustuksen maksamiselle asetetun vaatimuksen vuotta 2001 koskevan tilinpäätös- ja muiden tietojen toimittamisessa. Kaiken kaikkiaan on aihetta epäillä, että ministeriössä ei ollut vuosittain asianmukaisesti seurattu sitä, miten saaja oli täyttänyt velvollisuutensa toimittaa tietoja.

Oikeuskansleri on katsonut, että valtionavustusasioiden käsittelyssä ympäristöministeriössä noudatettu menettely ei ole kaikilta osiltaan ottanut huomioon yleismääräyspäätöksen säännöksiä. Ottaen huomioon, että yleismääräyspäätös oli ainakin jossain määrin monimutkainen kokonaisuus valtionavustusasioiden käsittelyä selventävän ja valtionapuviranomaiselle enemmän harkintavaltaa antavan valtionavustuslain ollessa pitkään valmisteilla, menettely ei ole ollut sen laatuista, että ministeriössä avustusasioiden käsittelystä vastanneet virkamiehet olisivat menetelleet virkavelvollisuutensa vastaisesti. Sen vuoksi ja koska valtionavustusasioiden käsittely nyttemmin tapahtuu valtionavustuslain nojalla ja ministeriö on ryhtynyt toimenpiteisiin avustusten käytön valvonnan tehostamiseksi, oikeuskansleri on katsonut, ettei asia antanut hänen puoleltaan aihetta muihin toimenpiteisiin kuin että lähettämällä jäljennöksen päätöksestä ympäristöministeriölle oikeuskansleri on vakavasti kiinnittänyt ministeriön huomiota sen velvollisuuteen järjestää hallintotoimintansa niin että sitä koskevia säännöksiä asianmukaisesti noudatetaan.