15.10.2004

Asianosaisjulkisuus - Asiakirjan julkisuus - Virkakielen asiallisuus

Muistion asianosaisjulkisuus ja virkakielen asianmukaisuus

Ulkomaalainen henkilö oli hakenut jatko-oleskelulupaa sillä perusteella, että hän on avioliitossa Suomen kansalaisen kanssa. Ulkomaalaisvirasto oli hakemuksen johdosta pyytänyt ulkomaalaispoliisia kuulemaan hakijaa ja tämän vaimoa. Kuulemisen suorittanut poliisivirkamies oli kuulemisen jälkeen laatinut pöytäkirjoista erillisen asiakirjan, johon hän oli kirjannut omia havaintojaan ja tulkintojaan kuultavista ja kuulemistilanteesta "taustatiedoksi" Ulkomaalaisvirastolle, josta se oli valituksen johdosta siirtynyt hallinto-oikeudelle ja edelleen korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Asiakirjaa ei sen päällä olevan erillisen paperin merkintöjen mukaan ollut tarkoitettu asianosaisten nähtäväksi vaan ainoastaan viranomaiskäyttöön.

Asianosaiset olivat saaneet tiedon muistiosta vasta käydessään tutustumassa asiakirjoihin korkeimmassa hallinto-oikeudessa, jossa oleskelulupa-asiaa koskeva valituslupahakemus oli vireillä. Kantelijan näkemyksen mukaan kyseinen muistio oli kirjoitettu epäasialliseen ja loukkaavaan sävyyn, ja se oli vaikuttanut päätöksenteossa kielteisesti.

Poliisilaitoksen selvityksen mukaan kyse oli ns. tutkintamuistiosta, joka ei ole viranomaisen asiakirja eikä siinä olevat tiedot ole julkisia. Luonteensa johdosta tutkintamuistion tiedot eivät poliisilaitoksen mukaan ole normaalisti myöskään asianosaisjulkisia.

Oikeuskansleri totesi päätöksessään, että ko. muistion tekstistä ilmenee sen olleen tarkoitettu Ulkomaalaisviraston virkamiesten tietoon asian käsittelyn taustatiedoksi. Tarkoitus ei ole ollut, että se jäisi poliisin sisäiseen käyttöön muistiinpanoiksi tai muuksi valmisteluaineistoksi, kun se on toimitettu eteenpäin hakemusta käsittelevälle ja asiassa päätöksen tekevälle viranomaiselle. Kyseistä muistiota on näin ollen pidettävä viranomaisen asiakirjana, joka on asianosaisjulkinen.

Muistion sisällön osalta oikeuskansleri totesi asianmukaisen kielenkäytön vaatimuksen sitovan virkamiestä riippumatta siitä, missä ja kenen kanssa tietoja käsitellään tai vaihdetaan ja onko asiakirja tarkoitettu asianosaisten nähtäväksi vai ei. Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan muistiossa esitetyt havainnot, tulkinnat ja käsitykset oli ilmaistu enimmäkseen asianmukaisuuden rajoissa pysyvästi. Asianmukaista ja hyvien tapojen mukaista ei sen sijaan ollut se, että muistioon oli kirjattu ylös tulkin saama vaikutelma hakijan henkisestä terveydentilasta.

Muistion laatinut poliisivirkamies näytti asiassa saadun selvityksen perusteella toimineen poliisilaitoksen tavan mukaisesti ja siinä käsityksessä, etteivät kyseisenlaiset muistiinpanot ole asianosaisjulkisia. Asiassa ei ollut ilmennyt aihetta epäillä virkamiehen tahallisesti halunneen toimia virkavelvollisuuksiensa tai ohjeiden vastaisesti. Sisäasiainministeriön kantelun johdosta antaman lausunnon mukaan ohjeistus julkisuuslain soveltamisesta poliisitoiminnasta on valmisteilla. Ottaen huomioon nykyisen ohjeistuksen puutteellisuuden oikeuskansleri katsoi riittäväksi toimenpiteekseen tässä tapauksessa ilmoittaa käsityksensä noudatetun käytännön oikeellisuudesta sisäasiainministeriön poliisiosastolle, kyseiselle poliisilaitokselle ja ulkomaalaispoliisille sekä asianomaiselle poliisivirkamiehelle.

JulkisuusL 5 §, 6 § ja 11 §
PoliisiL 2 § 1 mom.
Valtion virkamiesL 14 §:n 2 mom.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.