11.3.2004

Oikeuskanslerille tehdyssä kantelussa oli kiinnitetty huomiota siihen, että lehtitietojen mukaan jotkut kirkkoherrat kieltäytyvät siunaamasta hautaan kirkosta eronneita henkilöitä. Kantelun mukaan tällainen toiminta on vastoin kirkkojärjestystä. Kantelussa oli pyydetty tutkimaan, onko kyseisten kirkkoherrojen ja kirkkoneuvostojen menettely hautaan siunaamisessa säännösten mukainen.

Oikeuskansleri totesi ratkaisussaan, että huomioon ottaen kirkon itsenäinen asema suhteessa valtiovaltaan omissa asioissaan kirkon pyhiä toimituksia koskevien säännösten tulkitseminen kuuluu kirkolle itselleen ja sen toimielimille. Oikeuskansleri on lausunut käsityksensä yleisten laintulkinta- ja oikeusperiaatteiden soveltumisesta kirkkojärjestyksen 2 luvun 23 §:n säännöksen tulkinnassa. Sanotun säännöksen lähtökohtana on, että kirkkoon kuulumatonkin voidaan siunata hautaan, mikä on eri asia kuin ihmisen ruumiin hautaaminen. Kaikkiin tilanteisiin yleisesti ulottuvaa ennakollista suhtautumistapaa kieltäytyä siunaamasta hautaan kirkkoon kuulumattomia ei siten voida pitää säännöksen tarkoituksen mukaisena. Säännös on rakennettu niin, että ensin suoritetaan tapauskohtainen harkinta ja näytön arviointi hautaan siunaamisen edellytyksistä pitäen ohjenuorana säännöksen loppuosassa mainittuja seikkoja, ja vasta sitten päätetään kussakin tapauksessa erikseen siunaamiseen ryhtymisestä tai ryhtymättä jättämisestä esiintulleiden asianhaarojen pohjalta. Viranomaisen on käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Sen vuoksi tyytymättömyyttä herättänyttä yleisen lainsäädännön alaan kuuluvassa hautaustoimilaissa (457/2003) säänneltyä hautaustoimessa perittävien maksujen perusteiden samanlaisuutta kirkollisveroa maksavien kirkon jäsenten ja siihen kuulumattomien kirkollisveroa maksamattomien henkilöiden osalta ei voida pitää perusteena kieltäytyä siunaamasta hautaan kirkkoon kuulumattomia.

Säännöksen soveltaminen lehtitiedoissa kuvatulla tavalla saattaa olla säännöksen tarkoituksen vastaista. Oikeuskansleri on lähettänyt jäljennöksen päätöksestään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallitukselle tiedoksi ja mahdollisiin toimenpiteisiin ryhtymistä varten kirkon oman harkinnan mukaan säännöksen sanamuodon selventämiseksi ja/tai sen soveltamiskäytännön yhdenmukaistamiseksi kirkon piirissä.