20.10.2003

Kaatopaikka - Ympäristölupa-asiat - Ympäristövaikutusten arviointi - Kompostointilaitos - Siirtokuormaus - Alueellinen ympäristökeskus

Kaatopaikkatoiminnan lupa- ja muu menettely

Kaatopaikkaa koskeva jätelain, sittemmin ympäristönsuojelulain mukainen lupamenettely on ollut vireillä vuodesta 1996 alkaen. Lupahakemuksen käsittelyn aikana kaatopaikalla on ryhdytty harjoittamaan jätteiden kompostointia ja siirtokuormausta. Kompostointilaitosta (ja -kenttää) varten oli myönnetty erillinen ympäristölupa. Siirtokuormausta koskeva ympäristölupahakemus oli yhdistetty koko jätteenkäsittelyalueen ympäristölupahakemukseen, joka sisälsi kaikki alueella harjoitettavat toiminnat, myös kompostoinnin.

Ratkaisussaan apulaisoikeuskansleri on todennut, että kaatopaikkaa koskeva ympäristövaikutusten arviointiohjelma oli toimitettu alueelliseen ympäristökeskukseen 13.7.1998 ja alueella oli sitä ennen ja sen jälkeen käynnistetty sellaisia toimintoja, jollaisia siellä ei ollut harjoitettu ennen jätelupahakemuksen jättämistä vuonna 1996. Viitaten ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (yva-lain) 13 §:ään apulaisoikeuskanslerin mielestä olisi ennen ympäristölupahakemuksen ratkaisemista varmistauduttava siitä, että jätteenkäsittelyalueen - mukaan luettuna sillä harjoitettavat toiminnot - ympäristövaikutukset on arvioitu riittävästi.

Kompostointilaitoksen toiminta, jossa oli erityisesti syksyllä 1998 ja vuonna 1999 ilmennyt voimakkaita ja toistuvia hajuhaittoja, perustui laitokselle 16.6.1998 myönnettyyn ympäristölupaan. Kompostointilaitos ei sisältynyt silloisen ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen 6 §:n luetteloon hankkeista, joihin sovelletaan arviointia yva-lain 4 §:n 1 momentin nojalla. Kun jätteenkäsittelyalueen ympäristövaikutusten arviointiohjelma oli toimitettu ympäristökeskukselle 13.7.1998, ei ympäristökeskuksella ympäristölupapäätöstä 16.6.1998 tehdessään ole puuttuvan arvioinnin vuoksi mahdollisesti ollut tietoja kompostointitoiminnan ympäristövaikutuksista. Voidaan perustellusti myös epäillä, että erillisessä ympäristölupamenettelyssä kompostointitoimintaan liittyviä hajuhaittoja ei ole voitu ottaa huomioon samalla tavalla kuin ne olisi mahdollista ottaa huomioon koko jätteenkäsittelyaluetta koskevan ympäristövaikutusarvioinnin yhteydessä. Pääasiallisesti laitosteknisistä ja laitoksen käyttöön liittyvistä syistä aiheutuneisiin hajuhaittoihin jatkuviin ympäristövaikutusten arvioinnilla ja sitä kautta asetetuilla lupaehdoilla olisi ilmeisesti voitu vaikuttaa vain vähäisessä määrin tai ehkä ei lainkaan. Apulaisoikeuskansleri on kiinnittänyt ympäristökeskuksen huomiota siihen, että pilkottaessa ympäristöluvan ja myös ympäristövaikutusten arviointia vaativaa hankekokonaisuutta ratkaistavaksi yksittäisiä toimintoja koskevin lupamenettelyin saattaa seurauksena olla se, että eri toimintojen ja samalla hankekokonaisuuden ympäristövaikutukset voivat jäädä arvioimatta tavalla, joka ei kenties vastaa lainsäädännön tarkoitusta.

Hajuhaittojen mahdollisten vaikutusten osalta on olennaista merkitystä, kuinka etäällä haittaa aiheuttava toiminta sijaitsee vaikutuksille alttiista kohteista kuten asumuksista. Kompostointilaitoksen ympäristöluvan 16.6.1998 mukaan lähin asutus sijaitsi noin 500 metrin päässä, kun lyhin etäisyys tarkistusmittauksen mukaan asunnolle oli 399 metriä ja pihapiirin kompostointilaitoksen puoleiseen rajaan noin 350 metriä. Ympäristöluvan mukainen etäisyys oli ilmeisesti mitattu summittaisesti harkitsematta sen merkitystä, jolloin liian suureksi osoittautunut välimatka antaa virheellisen lähtökohdan hajuhaittojen arvioimiselle. Apulaisoikeuskansleri on saattanut ympäristökeskuksen tietoon käsityksensä siitä, että päätöksissä ilmoitettujen etäisyyksien tulee perustua riittävän täsmällisiin mittauksiin.

Jätteenkäsittelyalueella oli vuonna 2000 aloitettu tilapäinen jätteen siirtokuormaus ympäristökeskuksen suostumuksella. Selvitysasiakirjoista ei ilmennyt, mihin säännökseen suostumus perustui ja missä muodossa se annettiin. Ympäristönsuojelulain 30 §:n 2 momentissa säädetään siitä, milloin lupaa ei tarvita koeluontoiseen lyhytaikaiseen toimintaan, jonka tarkoituksena on mm. hyödyntää tai käsitellä jätettä laitos- tai ammattimaisesti. Jätteenkäsittelyalueen ympäristölupakatselmuksessa 17.10.2002 todettiin, että rakennettu siirtokuormausasema on koekäytössä. Siihen nähden, että siirtokuormausta on pidetty ympäristöluvan vaativana toimintana, jollaista saa 1.3.2000 voimaan tuleen ympäristönsuojelulain 100 §:n nojalla harjoittaa vain lainvoimaisen luvan nojalla, ja että siirtokuormausta koskeva ympäristölupahakemus 13.10.1999 ratkaistaan osana jätteenkäsittelyalueen ympäristölupaa, on apulaisoikeuskanslerin mielestä perusteita pitää, ellei muuta voida osoittaa, vuosia tilapäisenä jatkunutta siirtokuormausta luvattomana. Tämän käsityksen apulaisoikeuskansleri on saattanut ympäristökeskuksen tietoon.

Kantelun ja selvitysasiakirjojen mukana rakennettava siirtokuormausasema sijaitsi kompostointilaitoksen ympäristölupapäätöksen perusteluissa mainitulla metsävyöhykkeellä (suojavyöhykkeellä). Luvan myöntäneen ympäristökeskuksen olisi tullut tuoda esiin tämä seikka ja lausua käsityksensä sen merkityksestä antaessaan lausunnon kunnan tekniselle lautakunnalle rakennusluvan erityisten edellytysten olemassaoloa koskevan lupahakemuksen johdosta. Vaikka lausunnolla ei voida katsoa olleen sitovaa vaikutusta lautakunnan ratkaistessa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista asiaa, voidaan tämän sisältöisellä lausunnolla katsoa olevan merkitystä lautakunnan harkitessa, aiheutuuko rakentamisesta maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 4 momentissa tarkoitettuja merkittäviä haitallisia ympäristö- ja muita vaikutuksia. Tähän nähden lausuntoa voidaan pitää puutteellisena. Apulaisoikeuskansleri on kiinnittänyt ympäristökeskuksen huomiota siihen, että lausuntoa annettaessa tulisi pyrkiä tarkoin harkitsemaan lausunnon tarkoitusta sekä selvittämään ja ilmoittamaan ympäristökeskuksen toimialan kannalta tiedossa olevat asian ratkaisuun mahdolliset vaikuttavat tosiseikat ja arvioimaan niiden merkitystä.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.