24.9.2003

Apulaisoikeuskansleri totesi kanteluun antamassaan ratkaisussa, että asioiden käsittelyajat kuluttajavalituslautakunnassa olivat varsin pitkiä. Samaan asiaan oli jo vuonna 2000 silloinen apulaisoikeuskansleri kiinnittänyt huomiota. Olennaista parannusta ei tuon ajankohdan jälkeen ollut tapahtunut. Käsittelyaikojen keskiarvot olivat edelleen varsin korkeat. Kun keskiarvoissa olivat mukana myös eri syistä hyvin lyhyessä ajassa käsiteltävät tapaukset, merkitsi tämä sitä, että lukuisten valitusten käsittelyaika voi olla lähes 20 kuukautta tai enemmänkin. Tilannetta ei voitu pitää Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin joutuisuussäännöksen kannalta tyydyttävänä.

Apulaisoikeuskansleri katsoi päätöksessään mainituilla perusteilla, että tilannetta ei voitu lukea kuluttajavalituslautakunnan virkamiesten syyksi moitittavana menettelynä. Ilmeni myös, että käsittelyaikoihin oli jatkuvasti pyritty sekä kuluttajavalituslautakunnan että kauppa- ja teollisuusministeriön toimin vaikuttamaan. Toimet olivat keskittyneet resurssien lisäämisen ohella lautakunnan käsittely- ja päätöksentekomenetelmien kehittämiseen. Sanottu toiminta oli jo saanut aikaan joitakin muutoksia parempaan suuntaan.

Apulaisoikeuskansleri ilmoitti pitävänsä tärkeänä, että kuluttajavalituslautakunnan toimintaedellytysten kehittämisessä päästään mahdollisimman pian Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin joutuisuussäännöksen edellyttämälle tasolle. Hän saattoi kauppa- ja teollisuusministeriön ja kuluttajavalituslautakunnan tietoon käsityksensä, että tämä perustuslaintasoisesta säännöksestä ilmenevä velvoite tulee niiden ottaa toiminnassaan huomioon.

Suomen perustuslaki 21 §