17.06.2003

Asiakirjajulkisuus - Erityisen tärkeät elinympäristöt - Erilliskartoitus - Metsäkeskus - Maa - ja metsätalousministeriö

Kysymys erilliskartoituksella kerättyjen ns. metsälakikohteiden julkisuudesta

Metsäkeskus on maa- ja metsätalousministeriön kanssa tekemänsä tulossopimuksen mukaisesti ja ministeriön jakaman erillisrahoituksen turvin kerännyt tietoja metsälain 10 §:ssä tarkoitetuista erityisen tärkeistä elinympäristöistä. Metsäkeskus ei ollut luovuttanut tietoja niitä pyytäneelle alueelliselle ympäristökeskukselle katsoen, että se ei olut kerännyt tietoja viranomaisena. Ympäristökeskus oli pyytänyt tietoja (mm. pienvesistä) omien lainmukaisten tehtäviensä suorittamiseksi.

Ympäristökeskuksen kantelua ratkaistessaan oikeuskansleri on todennut, että kysymys po. asiakirjojen julkisuudesta on ratkaistu julkisuuslainsäädännön uudistuksen yhteydessä. Viitaten metsäkeskuksista ja metsätalouden kehittämiskeskuksesta annetun lain 8 §:n 2 momenttiin sekä julkisuuslain 4 §:n 2 momenttiin oikeuskansleri on arvioinut, oliko kysymys metsäkeskuksen hoitamasta julkisesta tehtävästä ja miten siihen liittyi julkisen vallan käyttäminen.

Päätöksestä lähemmin ilmenevin perustein on oikeuskanslerin mielestä perusteltua pitää kartoitusta julkisena tehtävänä. Koska tiedot vaikuttavat metsänomistajan oikeuteen käyttää metsäänsä, niillä on merkitystä myös julkisen vallan käytön näkökulmasta. Tiedoilla on kahtalainen merkitys. Ne auttavat yhtäältä metsänomistajaa hoitamaan hänelle metsälain 10 §:stä johtuvat velvoitteet ja parantavat toisaalta metsäkeskuksen mahdollisuuksia hoitaa sille asetettua velvollisuutta valvoa metsälain noudattamista.

Metsäkeskuksen metsänomistajille neuvontatarkoituksessa lähettämä kirje metsälakikohteista ei sulje pois sitä, että metsäkeskuksen on valvottava metsälain noudattamista näiden kohteiden osalta edelleenkin, kun siihen on aihetta, ja ryhdyttävä tarpeen vaatiessa julkisen vallan käyttönä ilmeneviin toimenpiteisiin, milloin suunniteltu tai aloitettu hakkuu on metsälain vastainen. Kartoitustietojen julkisuuden kannalta on siten ilmeisesti merkitystä sillä, annetaanko pääpaino tietojen keräämiselle ja käyttämiselle joko neuvonnallisena toimenpiteenä vai osana metsälain valvontaa.

Oikeuskansleri on katsonut, ettei metsäkeskuksen sekä maa-ja metsätalousministeriön, jonka ohjeisiin metsäkeskuksen menettely perustui, menettelyn osalta ollut tullut yksiselitteisesti esille, että asiassa olisi tulkittu julkisuuslakia virheellisesti, vaikka päinvastaistakin tulkintaa voidaan puoltaa.

Päätöksessä on kiinnitetty myös huomiota siihen, ottaako julkisuuslaki riittävästi huomioon sellaisia tarpeita, joita alueellisella ympäristökeskuksella on omien lainmukaisten tehtäviensä suorittamiseksi. Ympäristöhallinnon mahdollisuus kerätä tiedot murtaisi sen tietosuojan, jota salassapitosäännöksiä soveltaen on pyritty suojaamaan. Toisaalta taas kaksinkertaisesta samojen tietojen keräämisestä aiheutuu vaivaa ja kustannuksia valtiolle. Oikeuskansleri on lähettänyt jäljennöksen päätöksestä tiedoksi oikeusministeriölle ja esittänyt, että julkisuuslainsäädäntöä aikanaan tarkistettaessa harkittaisiin, mitä mahdollisuuksia olisi toteuttaa viranomaisten asiallisia tiedontarpeita ilman, että samalla loukattaisiin niitä keskeisiä tavoitteita, jota salassapitosäännöksillä pyritään suojaamaan.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.