24.04.2003

Sovittelu - Tuomioistuin - Vaihtoehtoinen riidanratkaisu

Suunnittelutyöryhmän mietintö

Lyhennysote oikeuskansleri Paavo Nikulan lausunnosta oikeusministeriölle 24.4.2003, dnro 10/20/03

LAUSUNTOPYYNTÖ

Oikeusministeriö on 31.3.2003 päivätyllä kirjeellä pyytänyt 30.5.2003 mennessä lausunnon oikeusministeriön asettaman sovittelutyöryhmän 7.3.2003 luovuttamasta mietinnöstä (työryhmämietintö 2003:2).

LAUSUNTO

Yleistä

Oikeuskansleri katsoi mietinnössä esitettyjen perusteiden tuomioistuinsovittelusta annettavan lain soveltamisalasta, sovittelijasta, lähemmästä sovittelun sisällöstä, sovittelun päättymisestä ja sovittelun kustannuksista olevan hyväksyttäviä. Ehdotettu laki tuomioistuinsovittelusta vastaa kokonaisuutena katsoen hyvin niihin vaatimuksiin, joita on esitetty vaihtoehtoisten riidan- tai konfliktinratkaisujärjestelmien luomiseksi. Erityisesti tuomioistuinten saavutettavuuden näkökulmasta on tärkeää, että riita-asioita voidaan tarvittaessa käsitellä joustavasti ja nopeasti viranomaisvoimin tuetussa vapaaehtoisessa menettelyssä.

Tuomioistuinsovittelua koskevan lain tavoitteista

Tuomioistuinsovittelulla olisi oikeuskanslerin näkemyksen mukaan sekä etuja että haittapuolia. Kuitenkin ajatukselle ns. moniovisesta tuomioistuimesta sovittelupalveluiden muodossa on olemassa yhteiskunnallista toteuttamistarvetta. Sovittelumenettelylle on olemassa hyväksyttävä peruste demokraattisessa yhteiskunnassa paitsi asianosaisintressien ja liiketaloudellisten intressien johdosta, myös oikeusjärjestelmän tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen toiminnan takaamiseksi.

Ehdotetun tuomioistuinsovittelulain suhde oikeudenkäyntiin ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksiin

Esitetyn tuomioistuinsovittelun suhde oikeudenkäyntiin ja oikeudenkäynnille asetettaviin perus- ja ihmisoikeusvaatimuksiin nähden on ehkä keskeisin pohdittava seikka uutta lakia hahmoteltaessa. Tuomioistuinsovittelussa on kyse selvästi virallisjärjestelmän eli tuomioistuinlaitoksen sisällä tapahtuvasta toiminnasta. Tämän johdosta on selvää, että myös sovittelumenettelyn tulee tapahtua asianmukaisesti ja oikeudenmukaisesti. Sovittelumenettelyäkin tulee ts. koskea riittävät oikeusturvatakeet.

Keskeisen tärkeää on sovittelun osapuolen oikeus yksipuolisesti keskeyttää sovittelu missä tahansa sovittelun vaiheessa millä tahansa perusteella, ja saattaa asia käsiteltäväksi oikeudenkäynnissä. Näin taataan perustuslain 21 §:n mukainen oikeus saada asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Toisaalta tuomioistuimella tulisi olla mahdollisuus ehkäistä mm. sellaisten asioiden saattaminen sovittelun piirin, joissa menettelyn asianmukaisuus on kyseenalaista osapuolten tiedollisten, taidollisten ja taloudellisten erojen johdosta. Tuomioistuimella tulisi myös olla mahdollisuus estää pakottavan lainsäädännön tai kolmannen osapuolen edun tai oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisten sovintojen vahvistaminen varsinaisten sovitteluneuvotteluiden jälkeen.

Kuitenkin varsinainen sovittelumenettely on, ja sen ilmeisesti tuleekin olla, pitkälti vapaamuotoista ja sopimuksenvaraista. Sovittelutoimintaa tarkoittavassa menettelyvaiheessa ei voida pitää kiinni kaikista niistä vaatimuksista, joita oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetetaan mm. perustuslain 21 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa.

Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan sovittelumenettelyn oikeusturvatakeita ja oikeudenmukaisuutta on arvosteltava kokonaisuutena yhdessä normaalin tuomioistuinmenettelyn kanssa. Tietyistä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin osatekijöistä on mahdollista tehokkaasti luopua sovitteluun hakeutumalla tai suostumalla. Sovittelumenettelyn ei siten tarvitse olla yhtä tarkoin tuomioistuimen kontrollivallassa kuin esimerkiksi välimiesmenettelyn. Näillä perusteilla oikeuskansleri yhtyi toimikunnan enemmistön mielipiteeseen siitä, että tuomioistuinsovittelu ei olisi osa oikeudenkäyntiä, vaan pikemminkin osa tuomioistuimen muuta palvelutoimintaa.

Tuomioistuinsovittelun oikeusturvajärjestelyt

Pääsääntöinen oikeusturvakeino tuomioistuinsovittelussa vahvistettuun sovintoon puuttumiseksi olisi OK 5 ja 20 luvun sääntely sovinnon vahvistamisesta ja moittimisesta. OK 20 luvun 5 §:n mukaan sovinnon tehneet riitapuolet voivat kääntyä sovinnon vahvistaneen tuomarin puoleen, jos sittemmin syntyy riitaa siitä, miten sovinto on oikeastaan ymmärrettävä (sovinnon sisältö), taikka jos toinen väittää, että hänet on petollisesti viekoteltu sovinnon tekoon (sovinnon pätemättömyys). Oikeuskansleri piti tuomioistuinkontrollia välttämättömänä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaamisen sekä tehokkaita oikeussuojakeinoja edellyttävän Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan johdosta.

Voidaan kuitenkin pitää kyseenalaisena, olisiko OK 20 luvun 5 §:n mukainen järjestely kaikin puolin toimiva ratkaisu ehdotetussa sovittelumenettelyssä. Erityisesti ehdotettu vaitiolovelvollisuus sovittelussa esille tulleista seikoista voisi nousta ongelmalliseksi myöhemmässä moitekannemenettelyssä. Mietinnössä ei ole riittävästi pohdittu tilannetta, jossa joudutaan turvautumaan oikeusturvajärjestelyihin jo sovitun tai vahvistetun sovinnon jälkeen.

Oikeuskanslerin mielestä tuomioistuinsovittelussa solmitun ja/tai vahvistetun sovinnon oikeus- ja lainvoimakysymykset sekä mahdollisuudet ja tavat vedota sopimuksen pätemättömyysperusteisiin tulee selvittää ja täsmentää ennen lain säätämistä paremmalla tarkkuudella kuin vain siten, että viitataan voimassa oleviin sääntelyihin.

Tuomioistuinsovittelun julkisuus

Sovitteluneuvottelut voivat tapahtua yleisön läsnä olematta ilman, että näin loukattaisiin perustuslain 21 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa turvattuja oikeuksia. Vastaavasti oikeuskansleri piti mahdollisena sovittelijan käymiä sovitteluneuvotteluja, joissa toinen osapuoli ei ole läsnä. Ei-julkisuus ja menettelyn rajoitettu kontradiktorisuus näyttäisivät kuuluvan olennaisesti sovittelutoiminnan luonteeseen.

Tuomioistuinsovittelun luottamuksellisuus

Lausunnossa todettiin, että on perusteltua pitää - tietyin rajoituksin - kiinni mietinnössä esitetystä säännöstä, jonka mukaan sovittelija tai hänen avustajansa eivät saa ilmaista sitä, mitä osapuolet ovat heille sovittelussa esittäneet. Sovittelun asianosaisen salassapitovelvollisuutta oikeuskansleri ei pitänyt perusteltuna tilanteessa, jossa menettely on ollut julkinen eivätkä osapuolet pääse sopuun ja riita etenee oikeudenkäyntiin. Salassapito voisi tulla kyseeseen vain, jos sovittelumenettelyt ovat olleet ei-julkisia. Ylipäätään mietinnössä jää jossain määrin epäselväksi, miten kattavan todistamiskiellon salassapito/hyväksikäyttökieltosäännös muodostaisi.

Oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen valvontavalta

Oikeuskansleri piti ehdotettua tuomioistuinsovittelua osittain ongelmallisena menettelyn laillisuusvalvonnan kannalta. Kuitenkin sovittelijan toiminta tulisi kuulumaan ylimpien laillisuusvalvojien toimivallan piiriin. Sovittelijan toiminta kuuluisi perustuslain 118 §:n 3 momentin soveltamisalaan (julkisen tehtävän hoitamiseen) siinäkin tapauksessa, että sovittelijana toimii muu henkilö kuin virkamies. Rikoslain 40 luvun 11 §:n 5 a ja b kohtien määritelmä julkista valtaa käyttävästä henkilöstä tulee ulottaa myös tuomioistuimen määräämänä sovittelijana toimivaan henkilöön.

Kokoavia huomioita

Yleisesti ottaen oikeuskansleri piti esitettyä lakia tarpeellisena ja hyväksyttävänä. Jatkovalmistelussa on kuitenkin tärkeätä muodostaa selvä näkemys tuomioistuinsovittelun luonteesta. Erityisesti sovittelun julkisuus- ja salassapitokysymykset riippuvat pitkälti siitä, suhtaudutaanko tuomioistuinsovitteluun osana oikeudenkäyntimenettelyä, vai vain \'löyhemmin\' oikeudenhoitoon liittyvänä toimintana. Niin ikään on tarpeen selvittää vielä tarkemmin tuomioistuinsovitteluun liittyviä oikeusturvajärjestelyitä.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.