10.3.2003

Kantelukirjoituksen mukaan poliisiviranomaiset eivät olleet käsitelleet asianmukaisesti kantelijan tekemää rikosilmoitusta eivätkä vastanneet asiaa koskeviin tiedusteluihin.

Selvityksestä ilmeni, että kantelija oli toimittanut samaa asiakokonaisuutta koskevia sähköpostiviestejä sekä poliisilaitokselle poliisipäällikön sähköpostiosoitteeseen että lääninhallituksen poliisiosastolle poliisiylitarkastajan sähköpostiosoitteeseen. Tämän lisäksi kantelijan sisäasiainministeriön poliisiylijohtajalle lähettämät viestit oli siirretty kanteluina lääninhallituksen käsiteltäviksi.

Saadun selvityksen perusteella oli pääteltävissä, etteivät mainitut poliisipäällikkö ja poliisiylitarkastaja olleet vastanneet heille lähetettyihin viesteihin, jotka he olivat myöntäneet vastaanottaneensa. Syinä tähän esitettiin mm. saapuvien viestien ja kanteluiden lukuisuus ja se, että sama asia oli jo laillisuusvalvojien tutkittavana. Edelleen selvityksistä kävi ilmi, ettei sisäasiainministeriöstä lääninhallitukselle siirrettyihin kanteluihin ollut lainkaan annettu kirjallista ratkaisua.

Päätöksessään oikeuskansleri kiinnitti poliisiylitarkastajan ja poliisipäällikön huomiota perustuslaissa perusoikeutena turvatun hyvän hallinnon vaatimuksiin todeten, että asiallisiin kirjallisiin yhteydenottoihin on pääsäännön mukaan vastattava kirjallisesti riippumatta siitä, onko asia samanaikaisesti jonkin muun viranomaisen käsiteltävänä. Myöskään se, että yhteydenotto oli saapunut sähköpostitse, ei vähentänyt viranomaisten velvollisuutta reagoida siihen asian edellyttämässä laajuudessa, vaikka sähköpostin käytön helppous onkin osaltaan madaltanut kynnystä yhteydenottoihin ja sitä kautta lisännyt niiden määrää ja samalla viranomaisten työmäärää. Oikeuskansleri kuitenkin totesi aiempaan tulkintakäytäntöön viitaten, että jos samassa asiassa saapuu useita kirjoituksia, niihin on vastattava ainakin kerran. Toisaalta oikeuskansleri korosti sitä, että eri asia on, antavatko yhteydenotot aihetta konkreettisiin toimenpiteisiin ja millaisia nuo toimenpiteet mahdollisesti ovat.

Poliisilaitoksen huomiota kiinnitettiin myös huolellisuuteen lähetettäessä asianosaisille ilmoituksia tutkinnan päättymisestä. Nyt puheena olevassa asiassa ilmoitus oli toimitettu epähuomiossa vain toiselle asianosaisista.

Lääninhallituksen huomiota puolestaan oikeuskansleri kiinnitti hallintomenettelylain soveltamisalan kaksijakoisuus huomioon ottaen siihen, että kanteluihin on aiheellista antaa kirjallinen ratkaisu, vaikkei kantelu antaisikaan aihetta toimenpiteisiin.

Asiassa oli kyse myös mm. rikosilmoituksen viivytyksettömän kirjaamisen merkityksestä. Vaikkei kantelu tältä osin antanut aihetta toimenpiteisiin, oikeuskansleri korosti yleisellä tasolla sitä, että ilmoituksen ripeällä kirjaamisella on merkitystä ilmoituksen tekijälle myös sitä kautta, että hän voi seurata asiansa käsittelyn etenemistä niin halutessaan. Näin on mahdollista välttyä asian vireillä oloa koskevalta epätietoisuudelta.
Perustuslaki 21 §
Esitutkintalaki 2 §
Esitutkintalaki 6 §
Esitutkintalaki 43 §
Asetus esitutkinnasta ja pakkokeinoista 1 §