14.1.2003

Eräiden kuntien ympäristösihteerit ja Suomen Kuntaliitto olivat kirjoituksissaan kiinnittäneet oikeuskanslerin huomiota siihen, että olisi tarpeen saada menettelyohjeet siitä, miten kuolleena löydettyjen hirvenraatojen osalta tulisi menetellä. Erityisesti ohjeet olisivat tarpeen siitä, mikä taho vastaa hävittämisestä ja siitä aiheutuneista kustannuksista. Aiemmin valtio vastasi kustannuksista jälkikäteen, mutta ei vastaa enää. Tältä osin on viitattu asiaa koskevaan korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaan otettuun ratkaisuun (KHO 1970 II 118), jossa valtion katsottiin vanhan metsästyslain (290/1962) 67 §:n 3 momentin perusteella olevan vastuussa jälkikäteen kunnalle tälle aiheutuneista hävittämiskustannuksista.

Maa- ja metsätalousministeriön, jonka toimialaan riistataloutta ja metsästyslainsäädäntöä koskevat asiat kuuluvat, annettua selvityksen apulaisoikeuskansleri on ratkaisussaan todennut, että puheena olevaa korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä oli ilmeisesti noudatettu myös uuden metsästyslain tultua 1.8.1993 voimaan. Ottaen huomioon, että päätöksen antamisesta oli kulunut jo 30 vuotta ja että olosuhteet olivat muuttuneet, on sen soveltuvuus saatettu asettaa kyseenalaiseksi. Kiistämättä valtion viranomaisten oikeutta arvioida päätöksen soveltuvuutta muuttuneissa oikeudellisissa oloissa, ei menettelyä, jolla on ilmeisesti muun lainsäädännön vaikutuksia arvioimalla ja johtopäätöksiä tekemällä pyritty hiljaisesti irtautumaan päätöksen perusteella muodostuneesta oikeuskäytännöstä, voida siitä seuranneen oikeudellisen epävarmuuden vuoksi pitää asianmukaisena.

Apulaisoikeuskansleri on yhtynyt käsityksiin, että puheena oleva asia tulisi selvittää perusteellisesti ja saada menettelyohjeet. Sen vuoksi apulaisoikeuskansleri on esittänyt, että maa- ja metsätalousministeriö harkitsee sellaisia lainsäädäntötoimia, joilla oikeudellinen epävarmuus voitaisiin selkiyttää ja ratkaista.